Meillä on Remon kanssa menossa kuherruskuukausi. Se vaan on niin ihqu!! Nyt kun kaikki pentuajan kiusat on jääneet pois niin on oikein mukavaa. Sisäsiisteys on hankittu ja kaiken kielletyn kaluaminen on jäänyt (vannomatta paras...) Ei tarvii joka hetki kotonakaan vahtia, meneekö johdot tai joku muu kielletty. Silmälasit pidän kuitenkin vielä ulottumattomissa. Kauhulla odotellaan murrosikää ja kaikkea...

Nyt vaan on niin hauskaa, Remo jaksaa aina heilutella häntää, pussailla ja jopa totella. Lenkilläkin tulee luokse aina, kun huudellaan (no okei lähes aina). Sitten on opeteltu temppuja, sivulle tuloa ja maahanmenoa sekä kosketusalustaan koskemista. Alkaa jopa sujua! Kosketusalustan oppi ihan tuosta vaan naksuttimen avulla, nyt pitäisi vaan alkaa vahvistamaan sitä ja hakea eri etäisyyksiltä. No, mikäs tässä jos nämä säät jatkuvat niin ei paljoa ulkona viitsi aikaansa kuluttaa. Tosin aina tulee hyvälle tuulelle kun lenkkeillään, säästä huolimatta! Sen verta iloista menoa aina :) Imakin ihan kirmailee... Vähä on ollut outoa ja totuttelemista tähän, kun on tottunut Iman pateettiseen ja epämotivoituvaan luonteeseen, toinen onkin iloinen-aina-valmis-partiopoika, aina voisi jotain pientä puuhailla.

Tänään oltiinkin hakutreeneissä, Remolla neljä ukkoa josta ensimmäinen käytiin yhdessä viemässä piilolle. Etsimisessä no problems, tykkää olla maalimiehellä jne. Toinen, kolmas ja neljäs olikin ensimmäistä kertaa ihan "täyspiilossa", eli apuja ei annettu ja maalimiehet olivat ennalta piilossa. No mikäpäs, Remo lähti hakemaan kuin vanha tekijä. Rohkeasti irtoaa kauaskin. Vielä vähän plondi, ei meinaa muistaa mitä onkaan tekemässä ja hakee näöllä kovasti. Jos ei näy heti maalimiestä, niin katselee minuun päin josko antaisin vähän vinkkejä. No, siinäpä on minulla opettelemista seisoa hiljaa ja eleettömästi keskilinjalla ja olla hiljaa. Löytyihän ne miehet ilman minun apua. Tästä lähin muistetaan ettei mitään näkö/pakoapuja vaan nyt kunnon piiloihin, että oppii käyttämään nenäänsä :)

Treenien jälkeen otettiin vielä Iman ja Ennin kanssa esineitä, Ima oli ratketa riemusta! Haki jokaisen esineen (4 kpl) innokkaasti ja jopa yltyi taistelemaan rukkasesta. Harmi että se on niin ailahtelevainen, ei oikeen uskalla tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kun ei koskaan tiedä millä mielellä sitä ollaan (esim siis kisapäivänä). No, 6.1.2008 olisi tamskilla agilitykisat, sinne ajattelin molemmat tytöt ilmoittaa, katsoo jos Imalle ei ehtisi juoksua just sopivasti synnyttää.

niin pääsi Remokin esineille, haki kaksi hanskaa ihan hienosti kun ne yhdessä sinne puskaan vietiin. Ihana mies! Oikeen sydänten särkijä nimensä mukaisesti, ainakin minun sydämen hehehe :D

Tähän nyt kuva, kun Enni on ollut hoidossa:


Olivat niin hauskasti tollaisessa kolmiomuodostelmassa...