Joskus taannoin Hesarin perjantain Nyt-liitteessä oli kilpailu "Älykkäin eläin". Muistaakseni muurahaiset voittivat, mutta hyvin sijoittui myös erään perheen labradorinnoutaja, joka oli ripulihädässään levitellyt sanomalehtiä lehtiroskiksesta ja kakannut niiden päälle. Hienoa! Mutta hähhhähää, labradorinnoutajat (ja bordercolliet Tiede-lehden mukaan) eivät ole ainoita älykkäitä! Belgitkin on!

Naapurin Jonna soitti torstaina töihin, että "ihan vaan halusin kertoa että teitin koirat ulvoo ja huutaa, jo toista tuntia". Voi hittojen hitto, meitin koirat ei oo eläessään saaneet valituksia naapureilta melun takia, toisin sanoen hiljaista on ollut. Kuulemma naapurin rotweilerillä on tärppipäivät juoksussa, mutta epäilin heti silti. Imakin kuulemma huutaa siellä, ulvahtelee mukana. Jotain on pakko olla hätänä, jos Imakin huutelee. Kiroten lähdin töistä ajamaan kotiin pillit huutaen, ja jos siellä huvin vuoksi huudetaan niin päätin tarvittaessa ajaa myös Musti&Mirriin hakemaan vahvimman ja kalleimman haukkupannan.

No, kotiin ensin. Ovea avatessa vastassa hieman noloja ja hätäisiä koiria, ripulit lattialla. Mutta ei aivan lattialla! Aamulehti oli kauniisti levitetty siihen eteisen nurkkaan (meillä koirat on eteisaulassa työpäivien ajan), ja kakka oli nätisti sen päällä :D :D :D :D Vitsi että repesin siihen paikkaan :D Remolla varmaan tuoreemmassa muistissa tää lehden päälle kakkaaminen, niin oli neuvonut Imaa siihen: "tähän kakkaat". Ahahhaha :D Siitä vaan nätisti sitten nostin kakat roskiin ja vähän pyyhin ohimennyttä lattialta. Kyllä ne vaan on fiksuja :D

Mutta sitten takaisin arkeen. Viikonloppuna koiraseuralla oli kouluttajavieraina Oreniuksen pariskunta. Uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan Remon kanssa, kun saatiin sopiva mölliryhmä kasaan. Mehän ei oikeastaan osata vielä mitään telineitä ja kuviotkin on vasta aloiteltu, talvellahan vaan vähän hauskuutettiin itseämme ja juoksenneltiin pitkin maneesia. Mutta voi vitsi miten meni HIENOSTI! Remo oli aivan ihka oikea agiliitokoira, ai että sentään. Tehtiin kaikkia kuvioita ja meni todella hyvin, Remo jaksoi hienosti ja ai että sitä intoa riittää... Oon vieläkin todella hyvällä tuulella koko viikonlopun onnistuneista treeneistä. Ei pysty tähän nyt erittelemään mitään erityistä, mutta kuviot sujui kun saatiin ohjaaja ruotuun, Remo eteni hyvin ja oli kuulolla (silloin kun ei karannut ;). Haasteita treeneihin toi kaksi kentällä yhtäaikaa pyörivää rataa, eli toiset harjoitteli vieressä, olipa jännää. Lisäksi yhdellä ryhmämme koiralla oli parhaat juoksupäivät (karkasi kerran Lacen luokse, mutta VAAN kerran ja tuli iloisesti takaisin käskettäessä :) ja sunnuntaina Remon suuri rakkaus, malityttö Kitka, veti puoleensa vastustamattomasti kerran (ja tuli taas takaisin iloisesti huudettaessa ja eikun jatkettiin harjoituksia :). Kyl täst ehkä vielä jotain joskus tulee!

Imalla on huomenna kohdun leikkaus, jee. Hah siis jos muistan viedä sen aamulla sinne...