Kävin tänään tuomaroimassa lapsien koiraleirin agilitykisoja. Vitsi se on hauskaa, kun ne on aivan täpinöissään ja jännittää :D "Voi ei siis mä en varmaan muista tätä rataa". heh joo. Itse tuskailen flunssan kourissa ja seisoin kuuman kentän keskellä nenäliina kädessä. Hirveän kiva oli ajella Punkalaitumelle niistäen ja "itkien" koko matkan.

Remo ja Ima oli toki mukana, jotain pientä reenattiin Remonkin kanssa siinä sitten, kivasti sujui. Agilitystä yleispäivitystä, kepitkin alkaa mennä, kiitos itselleni ja Sarmastolalle, kun ahkeroimme Takkujen kentän toiseen pujotteluun kanaverkot. Johan loppui koiran häirintä ja hösääminen. Tänään emme kuitenkaan menneet keppejä, vaan rengasta (muun muassa), ja Remo jopa muisti viikon takaisesta treenistä mistä sitä hypitään. Hups!

Vuosi sitten olin samoilla leireillä koirat mukanani, ja Remo näytti suurin piirtein tältä:
"Hei olen Remo ja minulla on noin kilometrin pituinen häntä!" (Kuva P. Mattila)


Tällä hetkellä poseerauskuva näyttää melko komealta, vuosi on hieman kasvattanut (kuva: Mia Niininen):

Ja naamakuvaa  (kuva: Mia Niininen)


Ima näyttää karvattomalta, mutta ah aina niin elegantilta (kuva Vaula-Riikka Heikkilä?):


Asiasta kukkaruukkuun: Ihmeiden päivät eivät muuten oli. Ainakin kolme ohitusta ollaan suoritettu täysin melkein tyylipuhtaasti ilman riekkumisia tai Iman räyhäämisiä. Vaikka vastaantulijana on ollut kiukkuinen toyvillakoira ja ärhäkkä pystykorva. Aikamoinen saavutus vaikka itse sanonkin!

Loppuun lepokuva, Remo varmaan joogaa?