Viikonloppu vierähtikin agilitykisoissa. Seuramme Takut järjesti kaksipäiväiset kisat ja siinäpä puuhaa riittikin. Lisäksi kilpailin lauantaina Ennin kanssa, olen edelleen visusti päättänyt luovuttaa Iman suhteen.

No niin siihen parhaaseen, eli kilpailujen tuloksiin. Kisasimme Ennin kanssa maksi 1 -luokissa kisoissa A, B ja C eli kolme starttia. Tuloksina oli kaksi tulosta ja yksi hyl, mutta parhautta lienee se, että yhteistuloksemme lähentelee lähes sataa virhepistettä. SATAA. 100. One hundred. Ensimmäisenä käytiin hyppärillä, jossa saaliina yksi kielto, kaksi keppivirhettä ja "muutama" rimanpudotus sekä hieman (0.38s) yliaikaa, virhepisteitä yhteensä 50,38. Viisikymmentä pilkku kolmekymmentäkahdeksan! :O. Kyllä. Totta se on. B-agilitykisasta saatiin hylky, ikävä kyllä, sillä tällä radalla ei tipahtanut yhtään rimaa. Ei yhtään. Enni ehti sujahtaa yhden hypyn ali ja hypätä jo seuraavan ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Huonolaatuinen video nähtävillä täällä: http://s182.photobucket.com/albums/x221/MaijaRajala/?action=view&current=09082008093.flv

Kolmas ja viimeinen rata noudatteli ensimmäisen kaavaa, virhepistesaaliina tasan 40. Kaksi kieltoa ja loput rimoja. Että sellaset kisat. Ei paljoa muuta raportoitavaa. Ei saatu edes lohdutuspalkintoa! Tuomari kyllä nauroi meille :D

Tässä väsynyt kilpailija:


Ima pääsi myös hyviin hommiin sunnuntaina, nimittäin buffetin maskotiksi. Mikäs siinä pousaillessa ja vohvelin-&makkarankäryjä haistellessa:


Koska viime viikko meni totaalisesti agilityn parissa tavalla tai toisella, päätin viedä koirat jäljelle pitkästä aikaa. Vaihtelu virkistää, sanotaan. No eipä siinä mittään, ovatkohan vimeksi jäljestäneet joskus tammikuun alussa (viime talvi oli mitä oli...), eikä odotuksia ollut kummemmin. Tai lähinnä, että Ima hanskaa homman vanhana konkarina ja Remo viilettää ja hössöttää mihin sattuu. Mutta voi vitalis, että meikäläinen yllätettiin taas totaalisesti. Tällä kertaa kävikin niin, että Ima oli vähän puussa ja maassa, haahuili ja eksyili, päästiin kyllä toki jäljen päähän asti, mutta kisoissa olisi varmaan eksytty kyllä...

No sit Remon vuoro, joka oli tietenkin kerännyt autossa kierroksia kun muut (enni ja ima) olivat päässeet hommiin häntä ennen. Mutta mitäs vielä. Muutaman aloitushaahuamisen jälkeen lähti vetämään reippaasti jäljen päällä aivan kun mikäkin menijä. Tallaili lunkisti ja rauhallisesti, mutta reippaasti pitkin metsiä nenä maassa ja siinähän se sitten olikin, jälki. Kyllä hävetti taas, kun olin etukäteen maalaillut taas aivan vastakkaisia kuvia tästäkin suorituksesta :D

"Hittooks siinä sitä kameraas räpläät, mennään jo"


Siellä menee


"No jumankeuta, mihin sää nyt jäit, hommat on kesken"


Sellasta meillä taas.