Nyt vaihtui Mairan koirablogi muotiblogiksi. Meikä kun on tällainen muodin edelläkävijä (*muahhahahahhaha, itseironista naurua*), niin sehän käy helposti. Nimittäin nyt saisi talvi jo tulla. Syy on tämä:



Vielä vähän arvon olisiko pitänyt ottaa S-koko, mutta mukavuus vs. eritt tyköistuvuus: mukavuus vei voiton tällä kertaa. Ostin nimittäin viime keväänä ihan sellaisen tiukan syystakin ja jotenkin on epämukava se päällä... /end of muotiblogi. Jätän sen aiheen suosiolla ystävälleni Nelliinalle.

Sen verran ehkä vielä palaan tuohon muotiasiaan heti, että meinasin tehdä Remosta iltapäivälenkillä rukkaset. Sen isosta ruhosta olisi varmasti saanut rukkasten lisäksi myös hatun ja kaulapuuhkan, ehkä jopa haalarin. No, menin tuohon lähirannalle uittamaan koiria ja tokihan sinne laukkasi pikkulapsia äitinsä kanssa heti kohta perään. Ranta on kyllä ei-virallinen poukama vaan joten luvattomilla alueilla ei oltu. No siis, Remo oli juuri löytänyt elämänsä karahkan joka suussa laukkaili onnesta soikeana pitkin rantavettä, ranta on siis melko matala ja pitkähkö. Arvelin, että parasta ottaa koirat remmiin etteivät mene lapsia pelottelemaan, mutta juuei. Remo sai ärrrrsyttävän teinivaihteen päälle ja lällällää-enpäs-anna-kiinni-etpäs-saa-kiinni -leikki alkoi.

Voi ristus se on raivostuttavaa! Pää punaisena huudat rannalla prkl stn koira tänne nyt ja heti, ja mitään reaktiota ei saa. Tai lähinnä vastareaktion. Toki vielä innostui enemmän, kun heitin kengät pois ja menin perään. Eipä auttanut muu kuin lähteä Iman kanssa livohkaan ja pahoitella lasten äidille, etten saa koiraa kiinni ja kyllä se sieltä perässä tulee kun me tästä nyt lähdetään. Ja tulihan se, tuli hännän alla ja lällätys-moodi edelleen päällä. Kun lopulta sain korvanpielestä kiinni, sai kyllä kuulla kunniansa perhana. Tämän tyyppistä käyttäytymistä on havaittu palkkaustilanteessa agilitykentällä, on aika siis ryhtyä toimiin. Liina mukaan ja Johannalta vinkki kahden lelun leikistä, mikä onkin jäänyt vähemmälle viime aikoina. Huomenna treeneihin kaksi patukkaa mukaan.

Käväistiin illalla tokotreeneissä, jossa suoritettiin Remon ensimmäinen virallinen ryhmäpaikallamakuu, meni muuten todella hienosti! Ei ole kotiharjoitukset menneet hukkaan... Tosin hieman epäilin, sillä kentällä tilanne on ihan eri, ihanat naiset vieressä ja jos joku saa päähänsä karata... Kukaan ei karannut ja Remo pysyi paikallaan hyvin. Eimen.