Kaikennäköistä sitä ehtii reilun viikon aikana tapahtumaan. Mistähän tuota kirjoittelisi...

Aloitetaan vaikka tiistain pk-tottistreeneistä. Lähdin piiiiitkästä pitkästä aikaa kentälle treenaamaan, mukavaan PKY:n seuraan. Treenien aiheena oli eteenmeno, josta meillä on noin yhden kerran kokeilu alla... Eli ei osata. No mutta opettelemaanhan sinne mentiin. Ja ajattelin muutenkin vähän päästä pitkästä aikaa Remon kanssa ihmisten ilmoille ja kokeilla onko minkälaista meno, kun ollaan vilkkaalla kentällä.  Ja menohan oli mitä hienointa!!! Ai jestas tuota koiraa, se aina yllättää :) Otettiin ennen eteenmenoa pieni seuraamispätkä henkilöryhmässä (ei ikinä tehty aiemmin) ja voi morjens, saatiin vaan kehuja hyvästä ja tiiviistä seuraamisesta. Remo oli kun vanha tekijä, toki vähän ihmetteli niitä paikallaan pyöriviä ukkeleita, mutta käskystä kyllä seurasi ja otti kontaktin heti takaisin. Hieno homma, olin todella ylpeä hyvästä seuraamisesta. Eteenmenokaan ei tuottanut taistelurätille mitään ongelmia, itseasiassa ongelmat tulivat esille palkkauksessa... Eli se jo aiemminkin mainittu "karkailu" ja "lällättely", otti rätin suuhunsa ja lähti kiertämään kunniakierrosta pitkin kenttää.. voi juma. Eipä siinä auttanut mikään toisen lelun heiluttelu, kun se rätti on remon yybersuosikki. pitäis kyllä yrittää sitä kahden lelun leikkiä harjoittaa.  Lopulta sain koiran kiinni ja seuraavalla harjoituskierroksella olin varautunut liinan kanssa, tehtiin vain pieni liinanmittainen eteenmeno ja annoin lähteä kierrokselle, kunnes sain nyppäistyä liinalla sopivasti. Pari kertaa "muistutin", ja tietty hirmuiset kehut, kun muistutuksen jälkeen lähti tulemaan mua kohti. Toimi, ainakin vielä. Pitää tehdä lisää harjoitteita...

Ikävämpi juttu tuli treenien jälkeen, pyysin Mattilan Päiviä vähän tutkailemaan Remon karvoitusta, jossa on ilmennyt ikävää hajua. Ajattelin, että haju johtuu uimisesta ja että pesemällä häviää. Päivi tutkaili karvoja ja tarkasti ihon, ja huomasi että ihosta pukkaa talia eli toisin sanoen ruoka ei sovi. Tämä plus toki läträäminen ja tiivis aluvilla aiheuttaa mukavaa mädän tuoksua... Eli meillä ruoka nyt vaihtoon, taidan palata takaisin Royal Caniniin joka ainakin ennen sopi. Barffaaminen olisi tietenkin parasta, mutta laiskuus O=) Vielä syöttelen noita vanhoja pois lisäämällä joukkoon raakaravintoa ja molemmat ovat biotiinikuurilla. Päivi tarkasti imankin turkin, ja onhan se sitten rasvaisen oloinen juuresta... Ajattelin, että turkin kiillottomuus johtuu vaan streriloinnista, mutta ei sovi oikein Imallekaan ruoka. Siis Remonkin turkki on kuulemma kuiva ja kiilloton, jotenkin en ole vain sitä tajunnut kun tässä kotona niitä päivät pitkät tuijottelee, eikä Remon turkki muutenkaan mikään "kiiltävä" ole, tuon värinkin takia. Päiville kiitokset huomioista! Samalla leikeltiin muutamat rastat pois... Emmää oo jotenkiin tajunnut, että varsinkin Remon turkki vaatii vähän enemmän vaivaa ja hoitoa... Imalla ei ole koskaan mitään takkuuntumista ollut, sen verran karkeampi tapaus. Huono emäntä! Nyt alkoi turkkitalkoot!

Joo ja sitten kolmanteen asiaan, eli meikä sai torstaina agilitytreeneissä oman nilkkani pasaksi, hyppäsin Aan alle viritetyn putken yli hetken mielijohteesta ja astuin nilkkani nurin. Ei ole onneksi murtunut, mutta viikon sairausloma ja about kuukauden urheilutauko. Toki saa yrittää urheilla vaikka aiemminkin, mutta voi olla ettei jalka anna periksi... Harmittaa aika vietävästi! Onneksi on kepo... Eniten harmitti ehkä toi viikonloppuna ollut ratsastusleiri, jonne menin ilman ratsastusosuutta tällä kertaa... Kiva oli katsella pellon reunassa, kun laukkaavat täyttä höyryä Hubertusratsastuksen merkeissä. Yhtään ei ottanut päähän, ei. After riding kyllä luonnistui, heh.

Päätän tämän krapulaisen tilitykseni nyt!=)