On se kyllä jännää, tämä koiran omistaminen. Varsinkin tässä vaiheessa, kun opittavaa (koiralla, mutta toki ohjaajallakin) on paljon ja koko ajan tulee jotain uutta putkeen. Aika aktiivinen treenikausi tuntuu nyt olevan, olen jaksanut kotonakin puuhastella kaikkea pientä.

Torstaina oltiin agilityreeneissä, eipä siinä sen kummempaa. Puomin kontakteja otin ensimmäistä kertaa koko puomin verran, sekä ylösmenolla että alasmenolla oli kosketusalustat. Ylösmeno ei meinannut luonnistua, vähän liian kiire. Tämä ei sinällään ollut yllätys, vielä niin keskeneräinen juttu. Lisää reeniä! Ja siis onnistumisia toki tuli sitten, mutta joutui alussa vähän muistuttelemaan jne. Muuten otettiin muutama perushyppykuvio, niissä ei sen enempiä raportoitavia.

Lauantaina korkattiin se kauan odotettu hakutreenikausi, jee! Niihaman takamaastoissa oltiin. Remo lämmitteli äänijänteitään ensin parkkipaikalla Riitalle ja rätille, helpostihan se haukku sieltä irtoaa. Nyt pitäisi alkaa kasvattamaan haukun pituutta ja kestoa muutenkin. Maastossa startattiin ensimmäisenä ja otettiin viisi pistoa, josta eka oli näkölähtönä, kaikki muutkin helpohkoja. Keskityttiin ilmaisuihin, eli jokainen maalimies haukutti jonkun verran, syötellen pois keskilinjalle. Viidennellä elikkäs viimeisellä ukkelilla alkoi jo väsy painamaan, mutta haukkuipa kuitenkin vielä pyynnöstä. Tuntui joka pistolle lähetettäessä, että meno vaan yltyy edetessä ja kova on halu etsimään! Ensi kerralla otetaan jotain muuta sitten, lyhyempää motivaatioreeniä ja/tai pitkää sarjaa tai tai tai... Opittavaa riittää vielä! Piiloja, haukun vahvistusta, etsintää, pistoja, haltuunottoa :) you name it. Ima pääsi mukaan tallontahommiin ja oli tyytyväisen oloinen. Hakureenien jälkeen menin vielä suoraan esteratsastusvalmennukseen, mutta se onkin jo ihan toinen juttu...

Sununtaiaamupäivän vietin luonnetestissä, onnittelut vielä kerran Umalle hienoista pisteistä! Tämä siis lyhcol Uma, ei iman sisko uma ;) Illalla teki mieli pikkaisen ottaa tottelevaisuutta lenkin yhteydessä, ajattelin kokeilla seisomisliikettä joka on ollut kotiläksyinä työn alla. En siis kertaakaan ole ottanut "oikeasti" koko virallista liikettä kenttäolosuhteissa. Eipä siinä, hyvin kotona hiottu pohjatyö kantanut vissiin hedelmää (mahtavaa proossaa tää mun teksti hehh hehe!=) ja sujui ongelmitta. Otin kolme toistoa joista kolme onnistumista. Ei hassumpi onnistumisprosentti ;) Ittekin vähän yllätyin, että sujui heti ihan hyvin, en oo ihan varma ollut siitä, onko seisomisen idea mennyt perille asti kotiharjoituksissa... Näköjään! Loppuun eteenmeno pallolle, loppurentoutusliikkeeksi heh.

Eilen sitten vielä illalla kaivoin noutokapulan eteisen kaapista monen viikon (kuukauden?!) tauon jälkeen. No morjens, lepo varmaan tehnyt hyvää vai lukenut sääntökirjaa öisin?? Nostatin noutokapulan ihan edestäni maasta ja ajattelin, että kuhan nostaa niin ok. Eipä mittään, Remo muisti ihan itte että tässähän tämä kapula luovutetaan istuallaan. Itse olin jo hätäilemässä sitä pois suusta, kun toinen vielä tarjoaa istumista. "hups, sehän osasi". Muutaman kerran sitten hiottiin kapulaa ja luovutusta läheltä tuoden ja eteen istuen, hienosti meni. Otin pari kertaa vielä loppuun sivulta kapulalle lähetyksen ja tuonnin + luovutuksen, eli käytännössä koko liikkeen. Hyvinhän se sitten meni, matso todistaa! Mutta eipä hätäilllä... Vielä voisi olla vauhdikkaampi, istua nopeammin, tukevampi ote kapulasta jne "pientä hiomista". Mutta hei, itse kokonaisuus alkaa olla kasassa! nyt vaan yksityiskohtia hiomaan!=)

Nyt töihin. Päätän tämän tähän, morjens.
 Ps. Otin pienen tulevaisuuden tavoitteen, talvitoko Kangasalla 1.3.2009. Aika kaukanahan tuo vielä on, muttei tuo tottelevaisuuskoekausi kovin kiivana käy tällä hetkellä, varsinkin kun en ennen joulua oikein joutaisi Pirkanmaata kauemmas... Katsotaan jos saan Imankin mahdutettua mukaan!

Ja toki BH-kokeeseen keväällä ja ja ja... Agilityyn ja ja ja :D No saas nyt nähdä, pitänee ne lonkat ensin kuvauttaa ja opetella esteetkin kunnolla!