Meidän Enni sai ykköstuloksen hakukisoista! Tarkempi sepustus täältä. Otan tietenkin osan kunniasta itselleni *kröh kröh* monivuotisena treenikaverina ja itseasiassa koko harrastuksen aloittajana ja innoittajana heille. *kröh kröh* Pitää paistatella muiden tuloksissa, kun omia ei ole, hah.

Mukava on tuon Remon kanssa treenata (jos ei ny oo kelleen tullut vielä selville). Ehkä tuollainen urosmainen putkiaivoisuus sopii meikäläiselle, entiiä. Virheet ja onnistumiset näkyy heti, koira peilaa suoraan. Sunnuntaina käväisin kontaktitreeneissä ja tsadam, olipas huonot kontaktit. Mietiskelin miksi ja mitä olen tehnyt väärin, eikä tarvinnut mikään nero olla, että keksin nopsaan että ollaankohan edetty liian nopeasti eikä koiralle taida olla kuitenkaan ihan-ihan-kristallin-kirkkaana se mitä siinä vaaditaan. Elikkäs takaisin perusharjoituksiin, kotona kosketusalustaharjoitusta ja kentällä (kunhan sinne taas joskus ehditään) vaan palasissa. Liian kivaa on mennä koko puomi, koiralla liian kiire, ei kerkii keskittyä kun on niin kivaa ;) Ja liian vähän otettu kontaktin palasella, siis _aivan_ liian vähän. Onneksi on talvi aikaa treenata :)

Myös ne pirulaisen kepit menikin tosi hienosti, kun palasin askeleita taaksepäin: otin kuudella kepillä ja verkolla (ei kokonaan vaan puolikkaalla verkolla joten ei ollut kuja vaan pienempi "tuki"). Tsädäm, olipa taas hauskaa ja ei MITÄÄN ongelmaa. Toki meikäkin käyttäytyy ihan eri tavalla kun on verkot tukena...

Noooo talvella lisää treeniä. Jos koira on terve (lonkista ja tietty muutenkin), eikä mitään suuria mullistuksia tule, niin ajattelin yrittää startata toukokuun puolessa välissä omissa kisoissa. Mutta siihen on vielä piiiiitkä matka, onneksi. Jos vaikka keskittyisi olio-ohjelmointiin nyt... voi jee.