Uuden vuoden ja talven kunniaksi on taas hieman talvisemman blogipohjan vuoro. Nääs nääs! Eilen juoksulenkillä mietin, että josko kuitenkin listaisi tapahtumia. Voi sitten jälkipolvet ihailla aikaansaannoksiani. (Kysymys kuuluu: Mitkä jälkipolvet? Mitä saannoksia?) Koska vertailua pitää aina olla, niin laitetaan tähän samantien vuoden 2007 kohokohdat, voi sitten analysoida onko edistytty vai taannuttu.

2007:
- Läheinen ihminen kuoli, jäin leskeksi
- Remo syntyi
- Jouduin muuttamaan järkyttävään mörskään
- Vaihdoin uuteen oikeaan työpaikkaan
- Remo muutti meille asumaan ja hirveä mörskä muuntautuikin tosi käteväksi ja hyväksy koiranpentukodiksi johon sai muovimatoille pissata ihan huoletta ja ulkona oli mahtavat ulkoilumahdollisuudet
- Tapasin ihanan kepon ihan vahingossa. (tää on jotain hämärää johdatusta. Miksi jo nyt?!)
- Näin Foo Fightersin livenä
- Saatiin Iman kanssa 75 pistettä avoimen luokan tokokokeessa.
. Käytiin Virossa näyttelyissä ja Ima sai Cacibin!
- Remo oppi nostamaan jalkaa

2008:
- Remo oppi kokonaan sisäsiistiksi
- Menin naimisiin pankin kanssa: otettiin asuntolainaa
- Muutettiin ihanaan omaan kotiin jossa on piha (5*7m, mutta piha on piha on piha)
- Työsuhteeni vakinaistettiin ja sain ihan kivan palkankorotuksen
- Aloitettiin Remon kanssa tosihommat agiliidossa (ihan ok "menestyksellä")
- Saatiin Iman kanssa 98 pistettä avoimen luokan tokokokeessa
- Remon kanssa aloitettiin haukkuilmaisun harjoittelu haussa.
- Kävin Etelä-Koreassa, Virossa, Sveitsissä, Saksassa ja Tanskassa.
- Aloitin diplomityön teon ja huomasin pystyväni ehkä valmistumaan vuosia sitten itse asettamani tavoitteeseen mennessä (alle kolmekymppisenä. Hilkulle kyllä menee!)

Nopea analyysini kertoo, että taitaa onneksi olla kehitystä enemmän kuin taantumusta. Näkeehän sen jo tuosta tokokokeiden pisteiden noususta heti suoraan! ;) Heh heh.

Joulu sujui mainiosti. Tehtiin melko pitkä kiekka: Tampere - Jkylä - Parikkala - Koli - Varkaus - Tampere, mutta tuskitta sujui. Parikkalassa koirat sai taas luksusoltavat, pihan jota vahtia ja paljon huomiota lisättynä jouluherkuilla. Remo keksi haukkua taas kaikki vierailijat, mutta edellisestä kerrasta viisastuneena olin varautunut koulutusliinalla (kiitos Johanna vinkeistä). Analysoin Remon vahti- ja haukkutilanteita myös maailman parhaan henkkoht (koira)terapeuttini Marin kanssa (kiitokset Marille), ja koulittiin tapaa pois. Se on se koiran lievä epävarmuus ja vahtivietit... Ja muutenkin on terävä ja näppärä jätkä ;) Rauhallisella, mutta tiukalla "keskustelulla" siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, saatiin Remo ruotuun paremmin.

Kolilla oli mökkielämää ja lasketeltiin Kolin yhtä, mutta sitäkin parempaa rinnettä höystettynä kera mainioiden kahvilapalvelujen (kuule sarkasmini). Rinteessä itseasiassa ei ollut mitään vikaa.

Varkaudessa käväistiin hautuumailla ja mummojen luona, yllätyksenä vielä näin parasta ystävääni Eevaa (kiva oli nähdä, kiitos Eeva!). Entiiä kehtoonkohan tähän laittaa kuvaksi tuon hautakiven, mutta on niin nätti!
 
Tää kuva on kyllä jostain syksyltä, mutta enivei.

No mutta näin iloisin tunnelmin sitten täältä tähän ja kaikille hyvää uutta vuotta! Itse lähden Remon kanssa ystäväni Sarviksen mökille, jossa ei paukut häiritse eloa (kiitos Sarvikselle!). Ima menee Ennin seuraksi katselemaan tulitteita kaupungin kupeeseen (kiitos Hanna!).

Tässä sitten vaivihkaa sulkuihin olen kiitellyt kaikkia tärkeitä immeisiä ehhehe olinpas tosi ovela. Moni jäi pois mutta mitäpä noista. Moro! Ai niin Kepolle tietenkin isoimmat kiitokset, kun on meitä sietänyt :)