Otinpa eilen itseäni niskasta ja hain murtsikkasukset varastosta. Molemmille koirille kaikki releet ja vehkeet selkään (valjaat, kurkkarit (jos tarvii ottaa kiinni kunnolla, vastaantulevia koiria varten), heijastimet...), itselle varusteet päälle (vaatteet, suunnistajan megaotsalamppu, vetovyö, namit taskuun, avaimet, puhelin, heijastimet, monot) ja sitten varastolta suksien etsintään. Siinä vaiheessa, kun päästiin jäälle (johon meiltä on matkaa n. 500m max) olin todennut, että minulla on liikaa vaatetta ja että luultavasti Imalla on aivan turhaan huskyvaljaat päällä. Eli hikeä pukkasi ja kädet oli täynnä koiranhihnoja, suksia ja sauvoja. Harmi ettei ole kuvaa tästä meidän mustalaisjengistä... Varmaan melko huvittava näky.

Itse hiihtely meni sutjakkaasti. Hermo meni vaan ja ainoastaan kaksi kertaa Huuto Ensimmäisen kerran heti aluksi, kun yritin saada toista suksea jalkaan (hitonmoinen hiki oli jo!) ja toisen kerran hetikohta hiihdon alkuaikana. Vastaan tuli kauempana muita hiihtäjiä ja koirat lähtivät heitä kohden juoksemaan eivätkä kuunnelleet/kuulleet/totelleet kieltokäskyjäni. Eivät vissiin hiihtäjille asti ehtineet, kun korvat saivat toimintakykynsä takaisin ja kääntyivät takaisin luokse. Vähän kuitenkin pelotti, että kanssaulkoilijani avautuvat kurittomista ja vapaana juoksevista, pelottavista, koirista. Ja kieltämättä en halua sitä tapahtuvaksi, että hevosen kokoinen Remo hyppää jonkun viattoman hiihtäjän päälle ihastuneena tämän vauhdikkaista liikkeistä. Tämä voisi hyvinkin tapahtua. Näen sen sieluni silmin, todellakin... No pakko myöntää, että hermo meni kolmannenkin kerran. Yritin sitten laittaa koiria remmiin tämän hiihtäjäepisodin jälkeen, niin jo vain Imaa ei todellakaan kannata vetohommissa käyttää! Voi morjens. Se ravaa/lönkyttelee hitaasti vieressä/takavasemmalla ja ahdistui vaan mitä enemmän hermoistuin siitä ettei se juokse edellä. Ei pystynyt paljoa hiihtelemään, kun sauva sotkeutui koko ajan hihnaan. No tästäkin selvittiin, päästin iman meneen omiaan ja harjoiteltiin vaan Remon kanssa vetohommia. Ja kivastihan se sujui Nauru Ima oli tyytyväinen, kun sai tallailla omaa vauhtia sivummalla. Ja tämän takia jätin agilityreenit väliin!! Ihme hommaa... No ei ihan tämän takia pelkästään jääneet treenit väliin, sentään.

Edeltävänä viikonloppuna oli treeniä lajissa jos toisessa. Lauantaina kävin itsenäisesti reenailemassa agilityhallilla kaverin kanssa ja Remo esitti oikein pätevää menoa. Onnistuin leikkaamaan takaa ja kepit mentiin tosi hienosti myös! Ja ilman mitään apurimoja!! Jee jee! Tosi hyvin kuuntele mua ja ohjauksia, ja irtoaakin nyt ihan eri tavalla kuin hallitreenien alkuaikoina. Ja ihan hillitön into aina päästä halliin, kun tullaan paikalle!Hymy Lisäksi ollaan taas kerran uusittu kontaktistrategioita, ja otettu kosketusalusta tehotreeniin kotona. Lauantaina jo onnistuikin ihan hienosti kontaktin ja kosketusalustan yhdistäminen. Puomin/keinun ylösmenostrategia on vielä edelleen auki, sekoitin liikaa mukaan kosketuta ja oli koiralle liian vaikea. Minnan vinkistä palaan takaisin 2-on-2-off:iin eli etutassut puomille, takatassut maassa ja seis kunnes annan etenmisluvan. Tätä ollaan harjoiteltu pienestä pitäen, mutta lienee kunnon teho paikallaan (ja itsellekin selvää mitä aion tehdä). Hirmu monimutkaista tää agility! Remon tyttökaveri, malinoisnarttu Kitka, oli jo saanut ekan nollankin, me vasta aloitellaan reenausta tosissaan. Kitka on siis saman ikäinen... Ehkä parempi olla liikaa vertailemassa muihin, pojat muutenkin hitaammin kasvaa Viaton

Sunnuntaina hakutreenit mistä ei oikein mitään raportoitavaa. Aika sekavaa. Treenin tarkoituksena oli nenänkäytön vahvistaminen ja maalimiehille motivointi leikkimällä. Ei oikeen taas leikkinyt, oli vaan kiire jatkamaan, mutta nenä oli paremmin auki kuin edellisissä reeneissä. Pitäisi kai hommata räsyjä tai jotain repimisleluja lisää, tarttui hyvin suursuosikkiinsa taistelurättiin, mutta rotta ja tissikumit ei tällä kertaa ollu mitään. Agilityssä nekin on huibujuttuja. Ota ny sitten selvää!

Tiistaina sitten suden suuhun Ventelälle, vi sees!