on ohi. Voi tylsyys. Kotiuduimme viime yönä Leviltä ja nyt on taas back to arki. Sairaan tylsää! Koirilla oli kuitenkin hauskaa, kun tultiin kotiin, ja Remo oli aloittanut muutaman päivän aikana megalomaanisen miehekkään karvanlähdön. Että tervetuloa kotiin vaan! Koirille oli hoidon puolesta aivan luksusratkaisu, Matin sisko tuli meille kotiin vahdiksi. Iso kiitos hänelle! Olin varannut jo hoitolapaikat, mutta onneksi ei tarvinnutkaan :)

Ennen lomia on ollut treenauksen kannalta vähän hiljaisempaa, ei vain ole ehtinyt. Kerran ollaan käyty agilityssä, ja kuten edellisessä postauksessa jo ilmeni, Remolla on joku ihme kausi meneillään. Ei vaan ollut ihan "jeejeejee", vaan enemmän kiinni minussa ja muutenkin vähän passiivisempi jotenkin. En tiiä. Lauantaina olisi Tapio Mäntysalon koulutus hallilla, johon ollaan menossa (ja sitä ennen perusharkat keskiviikkona), katsoo nyt sitten miten sujuu. Tajusin myös viikonloppuna, että meillä on tokokisat jo kahden viikon kuluttua. Kahden!! apuva! Vihaan tokokisoja, kiitos muutaman tod. nöyryyttävän bh- ja tottelevaisuuskoe-kokemuksen, mutta taas piti sitten mennä ilmoittautumaan. Toivon vain ja ainoastana sitä, että Remolla ja minulla on yhdessä hauskaa ja saadaan hyvä fiilis. Itse asiassa virittelin viime viikolla eteiseen toko"hypyn" harjanvarresta Nauru ja naksuttimella opeteltiin Remon kanssa yli-käskyä ja seisomista. Tajusi alta aikayksikön! Oli tosi pätevä kaveri heti Cool Pitää yrittää muistutella vielä ennen kisoja, ja paikallamakuukin vieraassa seurassa olisi pop...

Olemme harrastaneet myös vetohiihtoa lähijärven jäällä. Se onkin mahtavuutta! Ekalla kerralla Matso toimi vieheenä, olipa muuten sellaiset kyydit, että oksat pois. Vedettiin kuutisen kilometriä, osan matkaa Remo veti meikä perässä liukkaalla ladulla, osan matkaa vedätin lumihangessa (oli pakko saada hidastettua vauhtia!!) ja osan sai mennä rennosti irti. Seuraavana päivänä oli vielä agilitytreenit hallilla, voin kertoa että sitä seuraavana päivänä oli hieman jumissa koira, mitä olinkin odottanut. Viime viikolla mentiin sitten ihan kolmisteen ilman viehettä, mutta Remo oli silti ihan innokas vetämään. Ima sai molemmilla kerroilla jolkotella omaa vauhtiaan perässä. Voin muuten kertoa, että on hiukka avuton olo, kun on sukset jalassa, iso koira vyössä, kädet sidottuna nykyajan hienoihin ergonomisauvoihin ja Ima lähtee moikkaamaan ohimenevää koiravaljakkoa. Ei auttanut kuin karjua perkelettä ja yrittää toivoa ettei ala tappelemaan. Ei alkanut.

Mutta nyt työn touhuun, sitä tuleekin tänä keväänä riittämään. Asiaa on varmistamassa normityö, dippatyön kirjoitus ja pari melko työlästä kurssia.

Siinä onkin vähän materiaalia kirjoitustyöhön. Saa tsempata!