Perjantaina käytiin Minnan tehotreenissä, aiheena kontaktit. Nämähän on meille aiheuttaneet harmaita hiuksia (tai lähinnä minulle, Remo on jo harmaa eikä muutenkaan taida ressata). Aiemmissa postauksissa asia on varmaan joskus tullut ilmi, kuten tarkkanäköisimmät lukijat lienevät huomanneen. Mutta ei, ei nyt.

Remo nimittäin oli varsinainen priimus! Wiiiii-iiiii! Siis todellakin meni hienosti! Ei sillä, ettäkö tarvitsee verrata muihin vaan että sujui mahdottoman hyvin eikä mua ahdistanut ollenkaan! En tiiä, Remo täppäsi kosketusalustalle kopsis vaan, ja vapautuksesta lelulle. Kiitos Minna lelutelineenä olosta. Emmie tajuu! Tosiaan viikko-pari sitten yksin treenaillessani taisi remolla käydä sellainen älynävälys ja tää asia sisäistyi ja nyt hauduttelun jälkeen oli ihan vettä vaan. Ainoa missä tuli ensin virhe, oli este + kontakti eli vauhdin kanssa. Mutta korjaantui heti toisella otolla, selkeesti näki että Remo itse muisti alustan yli juostuaan (eikä saanut palkkaa), että "hetkinen, taisin unohtaa jotain!"

Mie niin tykkään näistä uroskoirista! Selkeä on/off, mustaa ja valkoista. Ei harmaan värejä (paitsi turkissa). Jos homma on purkissa, niin se on. Hehe Vielä kun saataisiin tuo pujottelu ja ylösmeno kunnolla kuntoon.

Pujottelusta ja uroskoirien yksinkertaisuudesta onkin "hauska" juttu. Keskiviikkona kauniina iltana käväistiin pujottelua treenaamassa töiden jälkeen illalla. Jostain syystä hermo oli kireällä mulla (voi olla jotain tekemistä tämänhetkisen kiireen kanssa??), ja pujottelua koitettiin ilman ohjureita. No, ei onnistunut ja lisäksi treenikaverit alkoivat ilkkua mun juoksutyylistä (joo, vänkäsin siinä jotain omituista askellusta keppien sivulla, tiedän). Hermo meni jotenkin vaan ihan totaalisesti. Vitutti ja ketutti se etten osaa, ja se että siitä vielä kettuillaan. Ehkä hitusen ylireagoin juu... No joka tapauksessa sen verta järki juoksi, että tajusin äkkiä heivata Remolle lelun jonnekkin pusikkoon ettei se vaan luule, että kiukuttelen sille (huusin siis reenikavereilleni Vielä kerran anteeksi!). Mutta ei, Remo ei tajunnut tunteenpurkauksista mitään. Ne miehet... Ima olisi ottanut itseensä eikä IKINÄ enää suostunut pujottelemaan. Mutta ei Remo ehdi ajatella liiemmin, kun on tissikumit tarjolla, haha. Pöllö mikä pöllö! Hyvä vaan.

Eilen käväistiin pikku lenkillä Heimolaisen ja Ennin kanssa. Pari suttuista kuvaa kylmästä ja tuulisesta puistosta:

 

Prkl keppi mulle!

Heimo vaanii. tai paimentaa. tai jotain.