Perseelleen mänt... Tai itse asiassa mahalleen. Remo nimittäin ryynäsi sellaisen lentokeinun, että oksat pois. Mun hidastamisyrityksistä huolimatta lähti keinulle pysähtymättä a) ylösmenokontaktille tai b) siihen alasmenolle. Koko koira rysähti todella ikävän näköisesti maahan sellaiseen sammakkoasentoon... Vähän aikaa koira oli sitten kolmella jalalla ja itkeä tihrusti (voiko koira itkeä?), mutta sitten hetken päästä olikin ok. Kyllä säikäytti, voi morjens. Toista rataa ei tietenkään enää menty. Videokin on jossain Leenan kamerassa, mutta en kyllä sitä tänne halua laittaa, sen verran kamalan näköinen.

Mitä tästä opimme? Treenipäiväkirjaan seuraavat merkinnät:

* Muista treenata kaikkia kontakteja ja keinua täydestä vauhdista

* Muista treenata vierailla esteillä

* Yritä käydä epävirallisissa tms. että saadaan kisavire päälle ja harjoittele kontakteja ja keinua.

Hyvää tässä startissa olikin sitten kaikki muu :) Remolla selkeesti alkaa selvitä tuo agilityn ihanuus, ja painoi aivan eri vauhtia kuin viimeksi. Muun muassa haukkui mennessään, jota ei (onneksi) tee treeneissä. Rengas meni hyvin, puomin alastulo hyvin (hyi hyi taas ohjaajalle. Mikä on, kun ei pidä hermo pitää kauemmin siinä???!!!), kepit "väärältä" puolelta hyvin siihen asti, kunnes otin lopussa puoli askelta sivulle ja remo tuli pois tokavikalta väliltä. Noihin keppeihin olin muutenkin tosi tyytyväinen, sillä aikamoista vauhtia tuli putken ja hypyn takaa, mutta oikeasta sisään ja vauhdista huolimatta ei mennyt pitkäksi.

Mutta voi minun Remoa :( Onneks selvittiin säikähdyksellä tästä. Huomenna olisi jo uusi yritys omissa iltakisoissa, saas nyt nähdä kuinka ohjaaja pystyy tältä flunssaltaan juoksentelemaan...