Perjantaina käytiin PKY:n kentällä viimeistelemässä Hannan ja Ennin hyppyä ennen heidän lauantaisia kisojaan. Harmittavasti viimeinen ukko jäi metsään, joten niin kovasti jännätty tottiksen hyppyosuus jäi sitten suorittamatta :( Enivei, Remokin pääsi tietenkin hommiin, pitkästä aikaa!

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tein kaikkea sellaista, mitä ei tuossa lähikoulun kentällä yksikseen tule tehtyä. Hannan kaverilla oli mukanaan starttipistooli, joten päästiin aluksi ampumaan. Koirat olivat jo autossa odotellessaan kuulleet pari edellisille ammuttua laukausta, eikä ainakaan se tuntunut Remoa haittaavan, vaan kentälle päästyään oli kova meiniki päällä. Heidi ampui yhden laukauksen mökin takaa meidän ollessa ISON kentän toisessa päässä, revittelin rätillä. Remo ei reagoinut lainkaan, hitusen korvaa heilautti ja jatkoi rätin repimistä. Hyvä! Ensi kerralla ehkä lähempää.

Tämän jälkeen otin seuraamista sekä maahanmenoa ja luokse tuloa, ei ongelmaa. Seuraaminen voisi ehkä olla parempaa loppuvaiheessa treenejä, alussa on todella intensiivistä, mutta loppua kohti hieman valahtaa. Tähänhän tietty auttaa se perusjuttu, eli hyviä ja lyhyitä harjoituksia. Eikä ole ollutkaan liian pitkiä, muttamutta... Lisää vaan!

Sitten tehtiin THÖ JUTTUA eli hyppyytin pk-hypyn yli!! Tää oli niiin jännää!! en tiiä ketähän jännitti enemmän, mua vai... No Remoa ei ainakaan. Yleisöä? Remo oli mulla 10m liinassa, ensin näytin sille hyppyä ihan normisti, taputtelin päälle ja kerroin, että tästä pitäisi sitten hypätä yli. Joo-o, ei ne puhetta ymmärrä, mutta minä aina kerron mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, varsinkin jos kyseessä on joku ihan uusi juttu Tyyliin "nyt pitäisi sitten etsiä ne ukot tuolta / esine löytää / hyppy hypätä"... Freak. Nojoo itse asiaan, otettiin vauhtia (avustajat seisoivat esteen sivuilla) ja kohti hyppyä. Töks, Remolla rimakauhu, liian korkea. No eipä siinä, kovempi vauhti ja kova kannustus päälle, ja mitäs, yli hypättiin. Ai niin olin toki heittänyt pallon esteen yli ja Remo tiesi sen olevan esteen takana. Meikä tuuletti, en tiiä miksi se metrinen hyppy tuntuu niin vaikealta... Mentiin vielä kerran molemmista suunnista, nyt Remoa ei enää epäillyttänyt vaan hyppäsi hyvin ja ilmavasti yli. Hyvä hyvä hyvä!! Remo on paras!

Lopuksi otin vielä noutokapulan pitoa edessä istuen. Remo alkoi esittää väsymisen oireita, itse asiassa oli kuin isommankin työn tehnyt, kaikkensa antaneena huh huh Eli päätettiin treenit väsyneinä, mutta onnellisina.

Meinasin ihan unohtaa, että otettiin vielä esineitä! herregyyd! Eli koirat sai hetken levätä autossa, kun Enni haki kolme kivaa esinettä lähimetsässä. Sitten Remon vuoro. Vähän mietin miten tätä lähteä taas tekemään pitkästä aikaa, päätettiin Hannan kanssa tehdä helppo ja lyhyt harjoitus sitten. Eli Hanna kävi viemässä tossun metsään Remon nähden, päästin hakemaan ja todella hyvällä draivilla etsi ja löyti ja toi :) no, se tuominen oli vähän... Juoksi tossu suussaan ohi jee jee, mutta muutaman käskyn jälkeen kyllä luovutti minulle. "vähän" vielä hiomista tässä. Ei kuitenkaan paha, taisi tykätä.

Lopuksi vielä metsälenkki hundkarusellenin kanssa, harmi kun ei ehtinyt kuvia ottaa. Mukana olivat Ima, Remo, Enni, Heimo ja Tykki. Kiva juttu, kun pojat tulee hyvin toimeen. Tai siis kaikki keskenään hyvin toimeen. Mutta Tykki eikä Remo kumpikaan oikein välitä tapella, jos ei syytä ole, ne on joviaaleja tyyppejä.

Pakolliset kuvat kuitenkin edes jostain.

Uimassa läheisellä Kaukajärvellä.

Ima piiloutui saniaisen taakse:

Ja sitten koti, vuoden jälkeen on aika hankkia matto lattialle. Vai onko??