Näin sitten kesälomareissumme on edennyt kohti itärajaa. Kesäloma on mennyt nopeaan, niinkuin aina, mutta tänän vuonna paluu töihin ei onneksi ole niin tuskainen. Vaihdoin juuri hommia ennen lomien alkua ja odotan innolla uutta pestiä!! Kiva porukka ja kiva työ, Nokian sisällä siis. Uusi tittelini on "Reseacher, User Experience" joka tarkoittaa käytettävyystutkimusta. Jeejee! Oma tutkimukseni ei ole edennyt juurikaan, lomalla olen kirjoittanut noin kaksi sivua. Hitaasti hyvä tulee, nääs... Onneksi operaatiotutkimuksen tentti meni penkin alle, niin syksylle jäi diplomityön lisäksi vielä vähän nakkeja. Hah.

Loma alkoikin jännittävästi. Ratsastusreissu Viroon lähelle Tallinnaa meinasi katketa heti Ideaparkin kohdalle Lempäälään:

No siitäkin sitten selvittiin vain säikähdyksellä ja Euromasterin sedän avustuksella. Tästä lähin vien autoni varmasti heille renkaanvaihtoon!! Mielenkiintoista on ohjastaa autoa 120km/h vauhtia kun alkaa renkaanpalasia (ja rengas itse) lentämään siinä silmäkulman ohi.  Ratsastusreissu itsessään oli pettymys, hevoset ihan luuskia, paitsi se yksi ainokainen jolla minä ratsastin. Lopulta suunnitellusta 4-5 tunnista ratsastimme vain 2. Ostoksia tulikin sitten tehtyä, sekä käytyä ihailemassa FCI:n estejotain maailman cup -kisaa Ruilassa.

Kesäloma on jatkunut kotona remontoinnin jälkeen Karjalaan, eli ensin Ilosaareen ja nyt anoppilaan Parikkalaan. Rok sity jee jee!! Ilosaaren ajan Ima oli hoidossa anopilla ja Remo Törrösen Sannalla Joensuussa. Iso kiitos hänelle!!!!

Mukavin yllätys koettiin kuitenkin Parikkalan koirakentällä. Kävin maanantaina katsastamassa kentän ja kappas: siellä olikin koko setti agilityesteitä käytössä. Toki soitin paikallisen koirakerhon puheenjohtajalle ja kysyin lainalupaa, ilman muuta saa reenata kuulemma. Ruuhkaa ei ole.

No, tänään tiistaina sitten aamupäivästä kentälle, hirvee agilitykuume parin viikon tauon jälkeen. Treenasin molempia koiria, kontakteja ja hyppykuvioita. Mutta mutta, kun olin jo tekemässä pois lähtöä, ilmaantui paikalle pari Imatralaista kesäasukasta (Anne Lajunen & miehensä sekä pumi Touko & puli Ilo) ja siitä se sitten lähtikin. Uusi kierros ja kovasti riitti juttua lajin harrastajilla, osa syy lienee myös imatralaisuudella. Kauhiasti puhetta ja pölinää :) Remo oli oikein etevä vaikealla pätkällä.

Kaiken lisäksi sain viel äkesken treenin tekstarin, joku paikallinen treenaaja oli saanut puhelinnumeroni puheenjohtajalta ja pyysi iltatreeniseuraksi. Ei sentään enää taipunut, sen verran rankka oli päivän setti...

Ai niin loppuun vielä pieni, mutta iloinen uutinen. Remo kaksi vee uskaltautui viimein vanhempieni kotona kierrerappusiin. Tätä ollaan yritetty oikeasti kaksi vuotta, hyvällä ja pahalla, joulukinkulla ja väkisin viennillä. Mutta ei niin ei. Välillä tilanne meni niin pahaksi, että jos isä tuli yläkertaan, niin Remo sai paniikkikohtauksen jo siitä (juu isä kerran yritti vähän voimalla viedä alaspäin...). Nyt vaan hakiessani koiria hoidosta otin Remoa raiveleista ja vein väkisin alas kovien kehujen saattelemana. Tällä kertaa jostain syystä homma meni perille ja ylpeänä ramppasi sitten rappuja eestaas, hän Haha, vähän tuo Remo-reppana on sellainen nössö!

"mähän uskallan JEEEE"

Tästä matka jatkuu Tuusulan kautta Naamat-festareille ja sieltä Espanjaan. Kiitos kaikkien koiranhoitajien, KIITOS!!!!!!