Tiistaina soi puhelin ja, kuten vähän ennustinkin salaa, käsky kävi Oriveden käyttäytymiskokeeseen keskiviikoksi. Paniikkia tietenkin pukkasi, lähinnä siksi että vaan jännitti se tottispaska, Remoon ja sen osaamiseen kyllä luotin. Ollaan ny kuitenkin reenattu sen verran, ettei paikallamakuu ole ollut ongelma ja muut liikkeet on ihan piis of keik haha (tietty se kilometrine mittainen seurauttaminen vähä jännätti). Tiistai-iltana sitten vielä hätäiset pikkutreenit omalla kentällä ja meni ihan luottavaisen hyvin. Sarvis otti Valekoiran kanssa luoksetulon ihan tosi lähellä Remoa ja hienosti kesti.

Itse kokeen yksityiskohtiin sitten:

  • Paikallamakuu: Hyvin meni maahan ja siellä vissiin pysyi, kun koiraa käskettiin hakemaan kun parin suoritus oli ohi. Tuomari väitti että annoin istumaannousussa kaksi käskyä, ei pidä paikkaansa. Oikeasti, en antanut. Erittäin hyvä kuitenkin.
  • Seuraaminen remmissä: Arvosana erittäin hyvä (vai hyvä?). Hieman levoton kautta linjan (hitusen äänteli jossain kohti ja muutenkin teputti), mutta tiivis seuraaminen ja kontakti pysyi hyvin.
  • Seuraaminen vapaana: Arvosana hyvä. Ihmisryhmässä hieman jäi kuikuilemaan jotain, piti antaa pieni lisäkäsky. Lisäksi loppuvaiheessa tuli myös joku aivopieru ja piti vähän pyytää mukaan. Muuten kontakti ja tiiviys oikein hyvä. Hyvä Nermo!!!
  • Istuminen: Valmisteleva osuus hyvä (tässä kohti oltiin jo rauhoituttu), ikävä kyllä jäi kauniisti seisomaan... Puutteellinen.
  • Maahan meno: Erinomainen. Ei huomautettavaa, nopeasti maahan, ripeästi luokse, tiiviisti eteen ja käskystä sivulle (no meni vähän vinoon perusasentoon, jos itse saan huomauttaa)

Yleisvaikutelma oli "levoton" mutta hyvin suoriuduttu. Levottomuus oli kyllä ihan tosi, Remo selkeästi reagoi jännitykseeni häsäämällä vähän normaalia enemmän ja mm. tuomarille esittelyosassa haukkua räksytti kun komensin sivulle... Heh. Tästä päästäisiin varmasti kisaamalla enemmän, ei jännäisi itse niin kamalasti ja tulisi rutiinia. Mukava oli kuitenkin, että Remon reagointi mun jännitykseen ilmeni tekemisenä ja aktiivisuutena minua kohtaan, ei esim. passiivisuutena (kuten eräillä...) tai hölmöilyllä (esim karkailisi ja jotani typerää). Oli siis mainio poika kaikin puolin!

Kaupunkiosuus on kyllä jotain käsittämättömän tyhmää Jotenkin vaan teennäistä. No, meillä meni hyvin kaikki siinä. Iman kanssa ollessani aikoinaan vaan palloiltiin vähän Nesteen nurkilla, nyt oikeen oli pyörilijää ja rullaluistelijaa ja häiriökoiraa ja -autoa ja ihmisryhmää ja neuvojen kysyjää Oriveden "vilkkaassa" keskustassa. Eli koko setti. Ei reagoinut mitään mihinkään, mennä hösötti vaan. Sen verran "jännitin", että mitä tapahtuu kun pitää laittaa kaupan eteen kiinni ja häiriökoira kulkee ohi. No ei reagoinut, ei esim. räksyttänyt mun perään mikä olisi ollut mahdollista...

Läpi meni siis koko höskä ja hieno pinssi saatiin. Oriveteläiset oli oikein panostaneet ja kisaajille oli kahvit, sämpylät ja pullaa, koko rahan edestä siis haha! Harmi ettei tullut kuvia, kun a) ei ole kameraa ja b) olin yksin liikenteessä.

Nyt kohti uusia haasteita, jotka on tosi salaisia nekin. Nimittäin niin salaisia, etten itsekään vielä tiedä mitä ne on!