Noniin nyt sitten se toko/peekoo kärpänen vähän puri. Ensinnäkin olen nimittäin vilkuillut tottelevaisuuskoekalenteria, josko olisi jotkut kisat täällä Pirkanmaalla, Pieksämäki/Varkaus-akselilla taikka anoppilan suunnilla. "Ikävä" kyllä ei ole oikein natsannut, joko ei ole kokeita tai sitten ei ole sopivaa ajankohtaa... Mittaan kuumeeni.

Toisekseen tarjouduin eilen lähtemään Hannan mukaan NPKH:n kentälle Nokialle, hakuryhmäläisten tottistreeneihin. Kenttä sijaitsee huitsin nevadassa asti ja siellä kestää aina yöhön saakka, koska treenaajia on riittävästi eikä kukaan ohjaa menoa. Kuitenkin teki mieli vähän julkisille treenipaikoille hyvin menneen beehoon ja sertin innoittamana... Onneksi siellä oli kakkukahveetkin joidenkin koetulosten kunniaksi.

Ajattelin käyttää kenttävuoron hyväkseni ja ottaa noutoja ja hyppyä. Lisäksi alkuun perusseuraamiskuviota hlöryhmäällä, ja viimeiseksi eteenmeno. Seuraaminen meni eri hyvin, tiivis muttei liian. Ainakin näin kuvittelen, kukaan ei ollut erityisemmin kommentoimassa. Henkilöryhmässä kontakti pysyi edelleen hyvänä, kainalossa olevan pallon ansiosta ehkä. Sieltä tiputtelin palloa aina välillä hyvässä välissä. Hyvä remo! Upea mies, sai komeuskehuja myös eräältä kentällä olevalta belgi-ihmiseltäkin, joka siis ei tiennyt edes Sertistä. Sitten noudot ja hypyt. Joku ryökäle on hävittänyt huushollista noutokapulat, ei pysty tajuun kuka??!!! Joten siis noutoa ei ole tullut vähään aikaan harjoiteltua. Heitin kapulan ja kappas, Remolla ei ollut pienintäkään hajua mitäs sitten. Otin kuvainnollisen askeleen taaksepäin, eli kapula Remon eteen ja "tuo"-käskyllä minulle muutaman metrin päähän. Toimi hyvin ja saatiin hyvää palautetta tiiviistä ja hyvästä luovutusasennosta. Sitä kyllä ollaankin hinkattu, se itse noutonouto on siitä vähän jäänyt vähemmälle... heh. Nooooo ehtiihän tässä, kun vielä löytyisi se oma kapula niin voisi taas kotonakin hinkuttaa.

Hyppy sitten olikin tällä kertaa hieman vastusteleva juttu. Yritin hyppyyttää ensin itsekseni eestaas, mutta ei onnannut, kiersi tullessa jne, vaikka rinnalla olin mukana. Apuohjaajat sivuille ja yksi esteen toiselle puolelle, rätti yli avustajalle ja hop, sinne meni. Tullessa houkuttelin esteen takaa, yritti ensin luikahdella ohi, avustajat onneksi estivät. Rätti takaisin minulle ja avustaja piti kiinni toisella puolella, tulihan se sitten. Muutaman kerran vielä rätti avustajalle ja Remo yli, ja houkuttelin takaisin yli tuomaan rätin minulle, onnistuttiin. Onneksi tuo tuominen ei ole ongelma, eli tarjoaa mielellään lelujaan minulle. Onnistuu sitten tämän tyyppisissä harjoituksissa helposti lelun avulla, kun tykkää tuoda minulle kaikkea. Hyppy toisin sanoen vielä vaiheessa "under construction".

Onneksi koirakerhon toisella kentällä oli agilityesteet, niin päästiin sitten vielä vähän kaahottamaan ja pitämään hauskaa kaiken tottelevaisuuskurin jälkeen! A:n kontaktia, ylösmenolla ei edelleenkään ole mitään pysähtymisen meininkiä. Varmaan siksi koska ei osaa... huoh. Alasmeno hyvin, useita toistoja. Parasta oli kuitenkin, että onnistuttiin vaikeassa keppihommassa, missä lähetin Remon avokulmassa kepeille edellä ja itse leikkasin takaa vasemmalle puolelle. Ensimmäisellä kerralla kyllä hämääntyi ja jätti kesken (meni kyllä oikein sisään), mutta kannustin kovasti jatkamaan ja uusintakerroilla oli ihan pro-meininki jo. Ihana Remo, aina täysillä!

Kisasuunnitelmiin on tullut pieni muutos, tamskin lokakuun kisojen sijaan mennäänkin Ouluun, la-su yhteensä neljä starttia. Ima ei varmaankaan lähde, sen verta tiiviillä kuljettimella mennään. Jes, kiva on lähteä!