Viikonloppu vietettiin hyvässä agilityseurassa, jälleen kerran. Seuraamme oli saapunut kouluttamaan Niina-Liina Linna (juu, sanokaapas se viisi kertaa peräkkäin nopeasti!), ei mikään turha tyyppi. Tältä vuodelta taitaa olla ainakin SM-1, SM-4 ja MM-5 ja taisi olla myös AVO-SM1. Eihän se tietysti sano kouluttajaominaisuuksista, että on itse menestynyt, mutta hän oli ihan hyvä kouluttaja.

Lauantai meni meillä aivan todella hyvin! Rata oli aika kiva, olikohan 26 estettä jotka mentiin kahdessa erässä, meidän ryhmässä oli muitakin nuorikoita. Kuitenniin, Remo oli aikasta taitava, enkä itsekään hullumpi!

Harvinaisen veemäinen muuten tämä vuodatuksen kuvanlinkitys, piti ensin siirtää picasaan tämä, kun ei pystynyt suoraan omalta koneelta siirtämään... käsittämätön kakkiainen... No kuitenkin itse rataan.  Alkurata sujui itse asiassa todella hyvin, alussa 1-2-3-4 oli pientä säätöä oman liikkumisen kanssa, mutta saatiin kuosiin. Kohdassa 7-8 Remo ei oikein imenyt putkeen vaan piti saatella pitkälle, tätä pitäisi harjoitella lisää. Keppien sisäänmeno oli hankala, todella kaukana oleva avokulma, mutta me saatiin se onnistumaan hyvin!! Todella hienosti vrt. miten hankala kohta!! Lopettettiin esteelle nr. 15 eka setti.

Toisella kierroksella esteet nr. 15-25 (unohdin ehkä tuolta 18-20 välistä yhden esteen, ja olikohan 18 toisin päin?), meni tosi hyvin nämäkin. Ensi kierrokselle en ohjannut kunnolla estettä 19 ja meni putkeen, uusinnalla hyvin. Pituus 22 ja este 23 meni muutamalla otolla, ihan ok tämäkin.

Harmittavaa oli se, että kentällä oli kai ollut juoksuinen narttu ja palkkaus oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Remo vaan haisteli kenttää ja kerran karkasi yleisön joukkoon (tämä koira taisi olla siellä radan reunalla tuolloin), piti ihan niskasta kantaen hakea pois. Harmittavaa, sillä normaalisti ei ole tuollaista häsläystä, ja meni ainakin yhdellä meidän ryhmäläisellä tämän takia omat treenit aivan pipariksi (nuori uros, haisteli vaan maata eikä keskittynyt mihinkään). Remo onneksi teki kuitenkin hyvin silloin kun oltiin radalla, ja palkkasi sitten itseään kuseskelemalla kentälle . Ärsyttävää!! Toisaalta en ihan ole varma, kannattaako juoksuista narttua pitää radan reunalla, kun urokset on menossa... Ehkä se jouksu oli sitten jo siinä vaiheessa (ohi?), että lähinnä vaan minua, Remoa (ja Jekkua) haittasi se . No, itte reeni sujui kivasti meiltä joten no harm done.

Siinä mennään. Sunnuntai oli sitten... köh ohjaajalla meni vähän pitkäksi ilta ja olin hiukka jäässä iltapäivällä vielä... Remo oli oma itsensä ja meni kovaa ja korkealta. Rata ei ollut niin kiva kun lauantaina, eikä mennyt ihan niin hyvin... Tai sitten se oli vaan ohjaajan räpellys, mikä sai radan tuntumaan hankalammalta? Remo sai kuitenkin kiitosta siitä, miten hyvin kuuntelee ja tottelee ohjausta, menee just niinkun käsketään eikä keksi mitään omiaan, ja on reipas ja innokas. Tätä sunnuntain rataa en taida jaksaa kuitenkaan pirtää...

Sellanen viikonloppu se. Sitten muihin asioihin. Projektini "diplomi-insinööriksi vielä tämän lukuvuoden aikana" on edistynyt. Sain dippatöyn perjantaina valmiiksi, tai ainakin siihen malliin, että se lähti proffalle luettavaksi. Kommentteja ja palautteen pohjalta tullee tapahtumaan vielä pari iterointikierrosta, mutta tehty mikä tehty! Ikävä kyllä alkuperäinen tavoitteeni valmistua alle 30-vuotiaana ei onnistukaan, tuohon the dayhin on aikaa 4 päivää ja tenttikin olisi vielä suoritettavan lokakuun loppupuolella. No, eipä tuo mittään meinaa.

 

PS: Pistetään vielä perään yksi kuva Remosta vinttarina, on sen verta hyvä otos. Kuvan on ottanut Erkki Ruusunen.