Antakaa mulle aurinko! Antakaa lunta! Antakaa valoa!!! Mä en kestä enää!! Siispä piristin itseäni jouluvaloilla. Jänikset olikin loman aikana käyneet paskomassa takapihalle ja syöneet surkean omenapuun risun, noinkohan ensi kesänä tulee yhtäkään lehteä...

Viime viikon vietin auringon alla Kanarian saarilla Playa del Inglesissä. Kylläpä olikin...hmm... erikoista. Aurinkoa riitti ja lämpöä, muuten oli kuin olisi ollut viikon ruotsinlaivalla. Ei toisen kerran tarvii lähteä, kiitos tämä riitti. Tuli nähtyä mm. Matti Nykänen ja Jope Ruonansuu, kuvakin on todisteeksi:

Viime seiskassa on kuulemma juttu ja kuvakin jossa mun takaraivo näkyy, joten yhteiskuvakin siis saatiin ja pääsin julkisuuteen. Jei!! Sanotaanko lomasta nyt näin, että olisin Kanarian reissun sijaan mielummin kuitenkin osallistunut Vappu Alatalon ja Janita Leinosen koulutuksiin, jotka olivat juuri viime ja toissa viikonloppuna. Mutta ei voi tietää ellei kokeile.

Mutta takaisin marraskuun synkkyyteen. Koirien kanssa ei ole tehty mitään, lenkkeilty kurassa ja pimeydessä ja kirottu. Tiistaina Remon uusin bestis, Choco, tuli testailemaan valjaita ja lenkkeilemään (kurassa), keskiviikkona kävin oikein juoksemassa (kurassa) ja Remo pulahti vielä Kaukajärveen. Hullu! Ei sentään uimasilleen asti. Remo viihtyikin hyvin hoidossa, kun Choco oli kaverina. Hyvin oli ymmärtääkseni mennyt.

Eilen sitten pitkästä aikaa agilityreeneihin, agilityhammasta jo kolottikin kovasti. Se on kyllä talvisin niin paskaa kun ei pääse hallille kuin omalla vuorollaan kerran viikossa. Tai sitten pitää ottaa töistä vapaata ja mennä keskellä päivää. Tai lauantaina ehkä jos ehtii. No, eilen sitten kisamainen treeni ensi viikonlopun kisoja katsoen. Menipä sitten päin vitalista, enpä muista milloin on viimeksi ollut agilitytreeneissä niin iso tatti otsassa. Kepeiltä virheitä (ulostulo, sisäänmeno avokulmassa), Remo kaahas ja kouhotti (tauko piristänyt?) eikä kuunnellut, mikä oli erikoista. Hyvääkin tietty oli, kontaktit hyvät ja varmistelin vielä lopussa alustoilla. Lisäksi ihan jees pöytä (tätä toivoin erityisesti radalle, koska on kuulunut huhuja pöydän paluusta radoille), Remo tulee täysillä ja pysähtyy täysillä. Sille on selkeästi kristallin kirkasta mitä sillä esteellä tehdään. Onneksi omalla koulutusvuorollani treeneihin tuli vaan yksi henkilö niin sain vielä hyvänmielen treenit siihen lopuksi, oli vähän kakka jo housussa että näilläkö eväillä sitten sunnuntaina... Ehkä tässä näkyy tuo, miksi tulee aina kisoissa virheitä (se ikuinen vitoskirous), ei vaan kisatilanteessa saa itsestään kaikkea irti. Harjoitusta harjoitusta...

Loppuvuodeksi ei ole mitään suunnitelmia, nämä sunnuntain kisat on ainoat jotka on kalenterissa. Pitääpä katsella... Eckerö on kyllä pian jo sekin, ehkä lahjattomat treenaa siihen saakka. Eli me.

Adios och så vidare.

Ps. Laittakaa sitä lunta jo tulemaan kiitos. Jos joku kuulee?