Semmoset kisat sitten ne. Elikkä olin pahassa flunssassa ja jouduin jättämään väliin Tuleehan noita, seuraavat ensi sunnuntaina jälleen Turkkusessa. Ehkä sitten paremmalla ololla sinne. Koska henki ei meinaa kulkea varsinkaan liikkuessa, viikonlopun treenailin tottista. Kyllä, varmaan kahden kuukauden tauon jälkeen. Jonkin verran on tullut otettua temppuilua ja kapulaa Remon kanssa kotona, mutta minnekään kentäntapaiselle ei ole tullut mentyä, säätkin suosineet eli ei.

Joka tapauksessa lauantaina rakkaan työnantajani parkkipaikalle yksinäisiin treeneihin kauppareissun yhteydessä, ohjelmistossa oli seuraamista, juoksusta pysähtymisiä (mistähän tämän tähän repertuaariin keksin kaivaa?? Todella järkevää just joo), sivulletuloa takaakiertona, avoimen luokan luksetulo-pysähdyksiä ja sokerina pohjalla Remolle noutoja. Muut meni ihan hassunhauskasti, luoksetulon pysähdyksiä otin ensimmäistä kertaa evö ja ihan hyvin sujui kunhan tajusin kolmannella yrittämällä käyttää normaalia "seiso"-käskyä ihmeellisen STOP-huudahduksen sijaan...  Hauskasti Remo vetäisi ekalla pysäytyksen yrityskerralla hienosti ja nopesti maahan kesken luoksetulon Pysäytyjsen apuna oli käsimerkki josta irtosi pallo heti pysähdyksestä. Remo oli tosi ok, ohjaajasta huolimatta.

Mutta se nouto voivoivoi... Pitäisi varmaan käydä jossain osaavampien ihmisten keskuudessa hakemassa pieniä vinkkejä. Pito ja nostohan ei ole mikhään ongelma, vaan se kapulalle lähtö ja myös tuonti(vauhti). Kapulalle ei vaan lähde mitenkään ripeästi ja tuodakin saisi lujempaa = täysiä. Nyt miettii pitkään ennenko lähtee, lähtee epävarmasti kohti kapulaa ja tuo ravilla tahi löysällä laukalla. Tuontia sain ripeytettyä ihan perinteisellä innostuksella ja rätin räpsyttämisellä, mutta en tiedä miten sitä lähtötilannetta saisi parannettua. No mutta, pistän mietintämyssyyn ja kyselen vähän ympäriltä, eiköhän tuo siitä. Ja yksi note to self: varovasti siinä kapulan irrottamiskäskyssä, Remo pinkaisee ylös neljälle jalalle heti, kun sanon "irti" ja takuuvarmasti olen sata kertaa vahvistanut tätä huomaamattani vapauttaessani koiran heti irrotuksesta. Sen tästä taas saa kun yksin vääntää. Lopuksi eteenmeno rätille, mikä oli magee! Tämä selkeästi suosikkiliike ja menee hienosti suoraan ja kovaa :) Katsotaan josko joskus ollaan jossain missä joku muu voisi viedä sen eteenmenolelun sinne, ettei toisteta liikaa sitä rutiinia että yhdessä vien lelun jne...

Iman kanssa pientä näpertelyä, seuruuttamista ja kakeja. Ima sekoaa lihapullasta niin ettei mistään tule mitään, tarjoaa sekunnissa kaikki temput eikä korvia missään. Mutta ei se mitään, hyvä että on intoa! Jostain syystä tänne-käsky oli ylivoimainen, valehtelematta käskin 12 kertaa "Tänne" ennenkuin läks, laskin nimittäin. Tätä ennen olin juuri ojentanut imaa jostain häsläyksestä luoksetulon pysähdysyrityksessä, joten Ima päätti että jos ei kelpaa, niin en sitten tule lainkaan??  On se outo, on.

Sunnuntaina kisojen sijaan NPKH:n majalle tottistelemaan, yhteistreenit Hannan kanssa kutistui siihen, että Hanna vetäisi nopsaan seuruuttamiset Heimon kanssa ja häippäsi vuosikokoukseen, eli olin taas yksin vaikka olin vaivaantunut oikeille kentille Suurinpiirtein samat treenikuviot kuin edellisenä päivänä. Nouto ei ollut yön aikana muuttunut mihinkään, tai enintään pahentunut. Tuo-käskyllä istuttiin n. 1,5 minuuttia ja mietittiin että mitähän piti tehdä. Pitkiä hetkiä nuo lampun syttymistä odottelut. Eteenmeno x3 oli aivan upea, nyt pitäisi testata se maahanmenon kera jos uskaltaisi ja ilman että yhdessä viedään se lelu sinne päähän.  Treenaaminen tuntui muutenkin tosi tylsältä ja väkinäiseltä, paljon mukavampi oli heitellä kaikille neljälle koiralle palloa ja lumipaakkuja hehe...

Onneksi ei ole kiire mihinkään, vaivihkaa tsekkasin tokokalenteria ja seuraavan kerran ehkä joskus toukokuussa, alo tai avo, sitäkään en vielä tiedä. Keskitytään nyt kuitenkin tuohon agilityyn, se on sentään kivaa! Ja pk-puolta, jos lumet sulaisi niin ehkä jo jälkeäkin pääsisi joskus tallaamaan. Eli näyttää pahasti siltä, että agilityä seuraavat 2 kuukautta.