Tosi jännä otsikko. Juttukin on jännä.

Eilen kävin illalla tekemässä koirien kanssa jäljen. Talloin tiheällä askeleella jonkun sata metriä, ehkä kolme tai enintään neljä? Jana n. 15 metrissä, kolme 90 asteen kulmaa, tosin pyöreää. Namia janan kohdalla, kulmissa sekä keppien alla. Keppejä oli 2, ensimmäinen 100m, toinen 200 metrissä. Jonkun 50 minuuttia vanheni, sen aikaa kun käytiin metsässä haikkailemassa.

Sitte jälelle. Kun palattiin lenkiltä kohti jäljentekopaikkaa, oli Remolla selvästi jo siivet selässä, kovasti hinkusi "johonkin". Koirat siis näkivät, kun talloin jäljen, olinhan jalkaisin liikenteessä. Liina selkään kiinni ja kohti janaa. Lähetin janalle, joka tosiaan oli aika lähellä koska se on vielä ihan alkutekijöissään meillä. No mitäs Remo, eipä mittää kun kohtisuoraan merkkiä kohti ja nätti käännös suoraan jäljelle ja vieläpä oikeaan suuntaan. Jee :) Lähti jäljelle reippaasti, voisi sanoa että paljon reippaammin kuin koskaan aikaisemmin = roikuin liinan päässä. Reagoi kyllä ekaan keppiin (namiin?) muttei poiminut. Tämä ei yllättänyt, lisää keppireeniä tarvitaan, tiedän. Käskystä kyllä antoi sitten minulle. Jatkoi hyvin kepiltä jälkeä, suoritti kulman oikealle erinomaisesti (!), samoin kohta vasemmalle. Toiseen keppiin reagoi myös, ei taaskaan tuonut. Käskin taas, tällä kertaa nosti vinkistä heti hyvin. Jäljen viimeinen kolmannes alkoi pienen metsätien ylityksellä, tästä selvittiin jotenkuten. Loppukolmannes meni kuitenkin about pipariksi, en tiedä miksi. Nenä nousi ja aloi ryysäämään hulluna eteenpäin ja vasemmalle poispäin jäljestä. Taisteltiin kuitenkin jäljen loppuun jotenkuten. En tiedä vaikuttiko hätäilyyn jonkin verran myös se, että jälki kaartoi kohti "leiripaikkaa" jossa Ima ja reppu odottelivat.

Kehumme:

  • Erinomainen jana
  • Hyvä lähtö, oikeaan suuntaan
  • Reipas ja tarkka meno ensimmäisellä 2/3 jäljellä.
  • Remo tuntui tykkäävän kovasti
  • Hyvä ilma ja kiva maasto.

Moitimme:

  • Keppien noston huonoa pohjakoulutusta ja niiden hätäilyä jo jäljelle
  • Loppua kolmannesta
  • Jälki vei kohti leiripaikkaa: mental note to myself, ei näin.
  • Koirat näkee kun teen jäljen. Pitäisi vaivautua autolla johonkin ettei käy liian rutiininomaiseksi, tulee vaikeuksia sitten kun pitääkin aloittaa ns. sokkona.
  • Yksinäistä touhua.

Ima sai purkaa jäljen Remon jälkeen ilman sen kummempia odotuksia tai ideoita. Lähetin janalle, lähti ihan ok mutta otti takajäljen. Annoin mennä liinanmitallisen ja käskin takaisin. Hirvee ryysis oli päällä, pienen puhuttelun jälkeen lähdettin oikeaan suuntaan. Irmelimäiseen tyyliin poimi jokaisen frolicin palan matkalta ja ihan ok jälki siihen viimeiseen kolmannekseen. Jotain siellä oli, kun Imakaan ei lopussa oikein pysynyt jäljellä. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kun vertaillaan jälkeä nr 2. ja 3., molemmissa loppukolmannes on tuntunut tuottavan ongelmia. Paree ottaa varman päälle eikä odottaa että kolmas kerta toden sanoo: ensi kerralla nakkia loppuun joka askeleella.

"Jänniä nää kevätpurot!"