Hyvä ihminen ei hillu missään kylillä, vaan viettää lauantain visusti agilityhommissa. Klo 12 alkaen kennelpiirillä olin kuuntelemassa Janita Leinosen radanlukuluentoa. Tämän saman luennonhan olen jo käynyt kuuntelemassa Helsingissä syksymmällä, mutta tällä kertaa kysyttiin mukaan ns. käytännön toteutukseen joka tultaisiin tekemään luennon jälkeen. Joten parempi käydä verestämässä muistoja ja kuunnella mitä siellä puhuttiin ennen itse sitä hands-on-sessiota.

Luento issessään oli oikein mainio, jälleen kerran. Käytiin läpi miten erilaisia ratakuvioita luetaan ja suoritetaan ja mitä pitää ottaa huomioon koiraa ohjatessa. Eli liike, katse, jalat, kädet, ääni jne. Harjoiteltiin radan muistamista ja puhuttiin muistitekniikoista, lisäksi puhuttiin virtuaalikoirasta sekä rataan tutustumisesta. Tämähän kaikki on aika tuttua hevospuolelta, eipä tulisi mieleenkään tutustua rataan yksi este kerrallaan vaan katsoa monta estettä eteenpäin ja yrittää miettiä omaa linjaa ja sitä koiraa siinä (sitä virtuaalista). Samoin hyödyn on huomannut ratojen muistamisessa, joka ainakin minulle on suht helppoa. En tiedä johtuuko tämä matemaattisesta taustasta (hah hah oliskin sellainen, ei kannata hämääntyä di-tutkinnosta), joka kuulemma yleensä auttaa hahmottamaan tuollaisia, sanoisin itse, että avaruudellisia asioita. Karttaa osaan kyllä lukea ja sen päähäni painaa, joten ehkä sama pätee agility ja esteratoihinkin. Who knows. Tai sitten olen mennyt liian helppoja ja lyhyitä ratoja.

Mutta itse siihen asian pihviin eli treeniin. Luennolla vielä asiat haltsasi "Joooooo toi kuvio/tekniikka/teoria on meillä ihan kuosissa, ton rintamasuunnan mä aina muistan huomioida" tai välillä tunsi pistoksen kun joku asia on jäänyt treenaamatta/tekemättä/vähän huonommalle kantimelle "Hups se sivuirtoaminen/kontaktilta lähtölupa/whatever on vieläkin päin persettä/ei opetettu lainkaan. Hups, tuota-ja-tuota en olekaan vielä ajatellut".  Joo morjens vaan, kun piti sitten näyttää käytännössä. Ei tarvinnut näköjään paljon väkisin tehdä virheitä. Tehtiin niitä ihan pyytämättä ja korjaushuomautuksesta ja nevonnasta huolimatta onnistuttiin tekemään silti väärin. Ei vissiin yhtään kuviota osattu tehdä ns. oikein oikeastaan ollenkaan missään vaiheessa. Ihan niinkuin ei olisi koskaan treenattu. No, jos ei ihan niin negatiivisa olla, niin välillä oli ihan ok meno, jossain harvassa kohtaa ehkä kerran. Mutta ei todellakaan huomannut, että oltaisiin joskus takaaleikkausta / pakkovalssia / niistoa / takaakiertoa / valssia / whatever treenattu. "Ai mikä rytmitys? Ai häh, enks mä saanutkaan sitä takaakiertoa onnistumaan oikein? Eiks oo hyvä kun edes sinne päin..." Lisäksi Remo painoi ekan treenin aikana väkisin putkeen eikä lähtenyt mun ohjaukseen ollenkaan mukaan -> hyvin hienosti aina palkattu väärin, lähinnä kun koira tulee mua kohti, eikä siitä että tulee mukana (esim käännökseen ja vetoon). Hyvä Maija. Hyvin tehty. Hieno karhunpalvelus. Ei ihme että Suomalaisenkin kurssilla ihmettelin, että Remo vetelee aika oudosti ihan omiin suuntiinsa vaikka kuinka yritän vetää mukaan. Hienoa. Tap tap.

Ajatuksia herättävää oli, tietysti ikävä kyllä aika negatiivisia ajatuksia. Että ollaan 2.5v treenattu, eikä siis näköjään osata silti juuri mitään. Remo oli kyllä paras iloinen itsensä ja teki aina hienosti väärin ja oikeinkin! Mutta sehän on vanha totuus, että tieto lisää tuskaa ja niin taas tälläkin kertaa.