Järjetön laiskuus on iskenyt! Ei tuu mistään mittään. En oo jaksanut lenkkeillä, tottistella, en oo tehnyt jälkiä, en ole harjoitellut esineitä. En ole pessyt pyykkiä, en leikannut nurmikkoa, käynyt puutarhakaupassa saatikka laittanut pihaa. Ei jaksa käydä kaupassa eikä tehdä ruokaa. Mikä lienee kevätväsymys, ainoastaan agility on huvittanut. Tai ehkä se on sitten tuo kun ei ole (jälki/toko)kisoja kiikarissa, niin ei ole juuri motivaatiotakaan. Eikä treffiseuraa, oon simolaiska lähtemään yksin metsään.

Toissapäivänä kuitenkin pakotin saamattoman ahterini kauppareissulle, meiltä kävelee Salelle parikytminsaa ja rannan kautta kiertäen puolisen tuntia. Kotimatkalla oikaisin koulun kentän kautta ja kokeilin vähän tottista siinä. Yleisönä kännääviä teinejä, ilmakin oli kuin morsian eli +9 ja satoi. Remo teki seuraamista, yritin saada vähän irti reidestä ettei tokotuomarit taas hajoa. Ihan ok, palkkasin aina kun sain irti jalasta. Luoksetulon pysäytys siten, että pallo jää koiran selän taakse ja naksuttimella. Teki todella hyvin! Seisominen on muutenkin Remon ykkösliike, pysähtyy napakasti HETI käskystä. Sitten inhokkia eli noutoa. Edelleen ongelma on se kapulalle lähtö, ensimmäisellä parilla kerralla koira jää haahuamaan eteen, ja laiskahkosti laukaten lähtee kohti kapulaa. Yritin naksuttimella vahvistaa kapulalle menoa, mutta ei tunnu auttavan. Tuontivaihe on ihan ok, kiritin vielä tissikumia heiluttamalla. Kyllä tällä noudolla jonkun seiskan taitaisi kokeessa saada... Tuonnissakin jää n. puolen metrin päähän Taidan purkaa koko noudon ja aloittaa alusta.

Ima sai tehdä myös luoksetulon pysäytyksiä sekä seuraamista. Nakin avulla meni ihan ok, ei vaan oikein kuuntele käskyjä niin karkaa luokse ennen käskyä (jouduin ottamaan useasti uudestaan ja karkasi kerta toisensa jälkeen), lisäksi pysähdyksestä ei meinaa olla tietoakaan. Lopulta sain onnistumaan kun naksuttimen ja lentävien nakkien kanssa säädin. Seuraaminen oli oikein napakkaa, Iman perusvirhe (=ohjaajan perus koulutusvirhe) on edistäminen, mutta yritin nakilla pitää paikkaa.  Imaa ei voi pikkurillilläkään korjata, loppuu kiinnostus tekemiseen saman tien jos huomauttaa. Ilon kautta siis vain.

Sitten eiliseen treeniin. Laiskuuden antaman huonon omatunnon siivittämänä ajoin eilen illalla puutarhakaupan kautta PKY:n kentälle Kangasalalle. Kangasala on kyllä mahtava paikka, harjua ja kangasmaastoa riittää! Melkein aloin värkkäämään jälkeä extempore, mutta muistin ettei ole liinaa mukana... Talloin esineruudun sitten vaan. Koska laiskuus on päivän sana, tämä toistuu myös koiran kouluttamisessa. Yritin oikoa esineopetuksessa, eli pudotin talloessa esineet ruutuun koirien nähden (molemmat koirat mukana tallontatouhuissa), sitten ima puuhun kiinni odottelemaan ja remo etsintähommiin. Ja Remohan ei tajua yhtään mitä pitää tehdä... Tai ainakaan ihan täysin. Lähti esinekäskystä suoraviivaisesti etulinjaa pitkin oikealle, en antanut mitään neuvoa vaan odottelin että ratkaisisi itse. Jotenkin sitten lähti kuitenkin ruutuun ja toi hyvin hansikkaan, palkaksi tissikumileikkiä. Uusi lähetys, taas pisto oli (ratsastuksenopettajaani Malaskaa mukaillen) käärmeenpissamainen, jäi etualalle ja vasemmalle sivulle häröilemään. Sai kuitenkin vainun hetken vatuloinnin jälkeen ja toi esineen. Viimeiselle pistolle ei iroonnut enää sitten millään. Eli ahnehdin liikaa. Taktikoin hieman, otin sen kummemmin reagoimatta Remon pois ruudusta ja puuhun kiinni, ima tilalle etsimään viimeistä hanskaa. Kun se oli löydetty, vein sen Remon nähden ruutuun ja koirien vaihto. Jopas alkoi jo pistolla olemaan suoruutta ja vauhtia! =) Tyhmä kouluttaja, hyvä koira.

Ruudun jälkeen metsälenkin kautta koulutuskentälle, höntsäilin molempien koirien kanssa vähän jotain pientä. Remon kanssa muutama askel seuraamista, naksuttimella paikan vahvistamista. Raahasin myös metrisen esteen kentälle ja Remo sai hyppiä. Hypytin hakemaan tissikumia ja palloa, tosi hyvin ja ilmavasti hyppää myös esine suussa eikä mitään rimakauhua. Myös A-este meni kevyesti, sitä en ottanut eestaas, kerran vaan ohikulkiessa yhteen suuntaan itse vierellä. Loppuun vielä noutohöntsäystä, ei irronnut edelleenkään kapulalle. Mielellään kyllä tarttuu ja tuo minulle, pitää myös hyvin purematta. Yritin hetsata noutoon lisää höökiä taas Iman avulla (iman lemppariliike, remo sai katsella vierestä), toimi ihan kohtuullisesti. Höntsättiin kevyesti kapulaan tarttumisia ja koirat kilpaili keskenään vähän siitä, kumpi ehtii kapulaa nostella. Hauskaa oli tuollainen rento höntsäily.

Viikonlopun agikisat nyt sitten peruuntui Remo osalta, which sucks Nokian lauantaisiin startteihin sain vaihdettua Iman sijalle, mutta ei se oo sama. Remon kanssa on kivaa! Ja olisi vähän kuumottanut jo päästä starttailemaan kakkosissa. Mutta tällä kertaa näin. Ima saa paikata omalla rauhallisella tavallaan. Tosin hänelle kolme starttia voi olla jo liikaa, katsotaan miten menee vai jätetäänkö leikki sikseen yhden tai kahden startin jälkeen.