Tänään on ollut kiva päivä ja ilta! Päivällä pääsin ajamaan pari kierrosta rallia simulaattorilla, suuntanan oli Ouninpohjan erikoiskoe. Suosittelen kaikille synttäri/polttari/työvirkistys-porukoille! Lisätietoja löytyy tuolta. Raskaan työpäivän jälkeen (rallia ajaessa tuli hiki!) palailin kotiin ja ihailin itse omin kätösini tekemää kukka-asetelmaa:

Kuvan otti Nokian X6. Ihan itse olen valinnut kukkaset, uskokoon ken tahtoo! Tuossa vielä hieno kuva:

Kerrankin ja pitkästä aikaa oli luvassa ilta ettei ole mitään tekemistä... Eli ilta-ajelulle kun aurinkokin paistoi! Ajeltiin Kangasalan Vehonniemen harjulle, voi että että osaa olla kaunista! Kaffet vanhojen autojen museolla harjun päällä, ja pikkuteitä pitkin tsekkaamaan surffiranta jonnekin Roineen pohjoispäähän. Mä haluun maalle asumaaaaaaaaan!!!!!!!! No, ehkä tää on vaan niin ihanan idyllistä kun on alkukesä ja niin kaunista. Surffirannalla riekuttiin koko sakki, remo ui ja haki keppiä ja käytiin tutkailemassa ympäristöä. Otin siinä uimarannan oleskelualueella vähän tottista, Remo teki avon liikkeenä luoksetulo pysähdyksen kera. Ekalla kerralla keppi houkutteli liikaa ja pysähdys valui. Toisella uusinnalla jätin kepin selän taakse ja pysähtyi käskystä niille jalansijoilleen. Hyvä nerppa! Ima teki vähän seuraamista, huonosti. Jostain syystä se haluaa heittäytyä maahan/ joku muu jättävän asento n neljän askeleen jälkeen. Tämä on ollut ongelmana jo varmaan kolme vuotta, vaikken vahvista jääviä yhtään enää nykyään. Sitkeämuistinen vanha akka.

Eilen illalla kävin jäljellä Matson tennistunnin aikana, sattuu tennis olemaan hyvin Toimelantien varrella. Tein yhden pidemmän jäljen mittaamatta ollenkaan, taisihan siinä käydä vähän perinteinen "mihinköhän päin tässä pitää mennä että pääsee autolle jo"... Lisäksi tein Remolle keppijäljen, jossa oli kolme keppiä n. 5 metrin välein. Jälki vanheni jonkun 40 minuuttia. Remo ensin, lähetin viistosti aika läheltä jälkeä, en halunnut viime janan toistoa (vappujälki meni aivan pipariksi, janaa löytynyt mitään ja haahusi vaan mihin sattui.). Remo teki hienosti! Olin laittanut janan kohdalle mustaa makkaraa pikku nöölin, ettei jää epäselväksi homma. Remo teki pienen tarkastuksen taaksepäin, mutta lähti itsenäisesti oikeaan suuntaan. Olin viljellyt jälljelle muonaa todella tiheästi, en halunnut edellisen jälkiharjoituksen toistoa (vappuna päin prinkkalaa).

No mitäs, Remo veti kuin idän pikajuna, todella tarkasti jäljen päällä ja jonkun verran otti makupaljoa, ei kuitenkaan paljoa. Todella hieno jälki oli!! Kyllä hymyilytti kun painettiin suoralla reippaasti nenä maassa, melkein jo vähän himmailin liinasta. Remo suoriutui kulmista hyvin, en ollut tehnyt mitään vaikeita kulmia, maastonmuotojen mukaan maksimissaan 75-80 asteisia. Maasto oli kosteaa mänty/sekametsää ja pohja aika selvää sammalta/höttöä. Helevetisti oli hyttysiä. Lopussa Remo ratkaisi hienosti vaikeamman kohdan, ensin lopussa edettin jonkun matkaa vanhaa polunpohjaa pitkin ja sitten kääntyi melko tiukasti pöheikömpään, hyvin meni. Lopussa rasiassa pala mustaa makkaraa. Pötköä jäi jonkun kilon verran yli häistä... Lisää näitä, kiitos! Voi kyllä melkein päätellä, että Remoa haittasi viimeksi kusitauti silloin katastrofaalisella vappujäljellä. Näin silloin vähän arvelin ja kyllä oli nyt ihan eri koira narun päässä, jaksoi keskittyä ja ajaa todella hienosti!

Ennen tätä jälkeä tein tuon keppiharjoituksen, siitä ei sen enempää. no okei, lyhyesti. Ensimmäiseen keppiin reagoi ja nosti, toiseen ja kolmanteen ei. Vaadin nostamaan, meni pasmat aivan sekaisin, ei ymmärtänyt yhtään mitä haluan, tarjosi maahanmenoa ja muuta sähellystä. Vihelsin pelin poikki, otin onnistuneen noston lopulta kerran pari ja jätin hautumaan itselleni miten keppejä aletaan alusta asti harjoittelemaan taas.

Ima sai taas siivota pitkän jäljen, imamaiseen tyyliin eteni toooosi hitaasti ja tarkasti, varmaa jokaisen namin poimi Mutta mikäs siinä, ei meillä kiire ollut. Ihan ok meni, pari kertaa alkoi hyörimään ja pyörimään, varmaan Remon ja minun uusi jälki vanhan päällä haittasi menoa. Mutta ei sen mitään, päästiin loppuun ja ima sai kehuja ja pötköä ja oli onnellinen . Meillähän ei mitään tavoitteita ole joten menee miten menee eikä sääntöjen mukaan mitään tehdä. Koska insinöörit mittailee kaikenlaista, niin otin iman jäljelle mukaan Nokia Sport Trackerin mittaamaan matkaa ja näyttämään reittiä. Hups, jälki oli 550 metriä! Varmasti Remon pisin jälki ikinä. Iman kanssa aikaa kului noin kahdeksan minuuttia. Muita arvoja on turha katsoa (pace avg, max, heartrate), mullei mitään sykemittareita todellakaan ollut ja tosiaan eteneminen oli hidasta joten tulokset ovat sen mukaisia.

Kivoja päiviä ollu! :) Toivottavasti viikonlopusta tulee jotensakkiin poutainen, luvassa koiranpuhumista 24h/2vrk. OMG!