Niinkuin tuossa aiemmin jo on tullut selväksi, Ima lähti paikkaamaan Remoa Nokian lauantaisiin agilitykisoihin. Kakkosille oli tarjolla kolmen startin verran kisoja joista ensimmäinen oli hyppäri ja kaksi muuta agirataa. Viimeisen radan arvioitu tutustumisaika oli klo 21.30 joten iltahommiksi uhkasi mennä... No, iltapäivä valkeni kauniina toukokuisena päivänä eli sateisena ja kylmänä, satoi nimittäin aivan saavista kaatamalla. Ja lähes koko illan. Välilllä enemmän ja välillä vähemmän ja välillä ei ollenkaan, mutta märkää oli. Sokeristahan en ole tehty mutta imaa vähän sellainen rassaa... Mietinkin että jätän kolmannen startin väliin jos pahasti vi*uttaa (koiraa siis).

Kotoa piti lähtemäni kohti Nokiaa hyvissä ajoin, mutta laiskotti niin maan perusteellisesti ja autokaan ei ollut ihan heti saatavilla. Niinhän siinä sitten kävi, että ajoin kentälle siinä vaiheessa kun hyppärin tutustuminen oli juuri loppumassa Noooo lahjattomat reenaa ja hyvinhän siinä ehti katsoa radan kulun parin ekan koiran aikana... Vitsailtiinkin, että Iman kanssa ehtii hyvin radalla mennessä kattelemaan niitä numeroita, että missä on seuraava. Jos olis remon kanssa ollut myöhässä niin ressi olisi varmaan ollut huomattavasti suurempi... Iman kanssa vähän lepsumpi asenne. tosiaan vettä satoi sitten kaatamalla ja irmeliä ei lämmittelypuuhat olisi vähempää voinut kiinnostaa, sen kun laahusti perässä siinä. Lähtöviivalle mentiinkin aika rauhallisesti. EIkä se oikeen siitä irronnut koko radan aikana. Ehdin siinä juostessa mietiskellä, että on aika hidasta, tuntuu ettei edes tarvinnut juosta paitsi yhdessä kohdassa suoralla. Rata oli muuten ihan nollan arvoinen, mitä nyt yksi muuri tuli hypättyä kahteen kertaan. Ehkä rataantutustuminen olisi auttanut huomaamaan, että koira olisi kuin olisikin mahtunut siitä seuraavan esteen ja muurin välistä kääntymään, kentän laidalta näytti aika ahtaalta ja kierrätin kauempaa jolloin ima hyppäsi taas muurin. Järjettömän vaikeaa ohjata koiraa joka ei irtoa eikä etene, siinä pyörityskohdassakin tuntui että paikallaan vaan pompitaan ja ima tiputtaa raville heti kun joutuu tekemään käännöksiä. Yliaikaa tästäkin olisi tullut videon mukaan pari sekkaa, ima mm. pysähtyi ravistelemaan itseään pussin jälkeen! Hirveen märkä se olikin se pussi, yäk!!

Toka rata oli profiililtaan tosi simppeli, käytännössä vaan oikealle käännyttiin eikä sen kummempia ansakohtia. Nolla saatiin, mutta aikaa vierähti yli 5 sekuntia yli ihanneajan. Ensin koira jumitti jossain lähellä kehän reunaa, kun juuri ennen radalle menoa kaveri antoi sille namia siinä kohtaa Sitten perinteinen keinujumitus, ei nii millään taas muka uskalla tulla keinulle.Tätäkin ollaan hinkattu vuositolkulla, otin just viime tiistaina omalla kentällä eikä mitään ongelmaa. Ei vaan tajua mikä tuota koiraa aina viiraa??!! Tai hihnan tässä päässä se vika varmaan on, mutta en osaa analysoida jatai korjata vieläkään tätä ongelmaa. Kepitkin on aika hitaat, joten tiukalla ajalla meillä helposti menee sekunteja hukkaan näissä perusesteissä.

Pitihän sille kolmannelle radalle jäädä, jos vaikka ura olisi ollut nousujohdanteinen... Ihan hyvä rata olikin, mitä nyt nolla tietty alla ja kolmanneksi viimeisen esteen jälkeen ima jatkaa matkaa jossain edessä olevalle renkaalle, minä tein hienon persjätön ja käänsin itseni sille oikealle toiseksi viimeiselle esteelle. No, tähän olisi varmaan pitänyt tehdä valssi tai joku vähän kääntävämpi liikehdintä eli ihan omaan piikkiin! Tällä kertaa keinujumi ei ollut paha, ihan lievä vaan, kai se huomasi edellisellä radalla ettei sitä tarvitse taas jännätä. No, tiiä sitten olisiko se aika riittänyt tässäkään, kukaan ei videoinut joten ei voinut arvioida jälkikäteen mitään.

Sellaset kisat ne, muistin taas miksen ole jaksanut ja viitsinyt irmeliä treenata. Ei vaan syty niin ei syty. Ei niin minkäänlaista draivia tehdä tätä yhdessä mun kanssa, oli sitten nakkia tarjolla tai ei. Aikamoista pakkopullaa sille, mikä on tietenkin harmi kun ite tykkäisin kyllä sen kanssa vielä puuhata. Vaikea sanoa minkä ihmeellisen koulutusvirheen olen aikoinani tehnyt, että olen saanut koiran tähän pisteeseen. Joku järjetön trauma ja shokki jota en ole itsekään ymmärtänyt? No, näillä eväillä nyt edetään eli höntsätään vaan. Vaikka tässä valitankin niin huomenna taas kisoihin, tällä kertaa omiin iltakisoihin sitten. Jos on yhtä paha keli kun lauantaina, niin pitää taas harkita onko järkee vai ei. Luultavasti ei. Ja onhan nuo kai jo luvanneet vähän parempaa kuin mitä aluksi on uhkailtu.

Seuraavat skabat onkin sitten vasta 2.7. agirodussa JOS Remo tervehtyy tästä taudista nyt viimein. Ehkä 30.6. iltakisat Vantaalla, EHKÄ. tai vaihtoehtoisesti tottelevaisuuskisat Ikaalissa vai missänenyt olikaan. Harkintaan harkintaan... Jos nyt selviäisi ensin häistä ja juhannuksesta.