Harvinainen otsikko! Mutta kyllä, me olemme treenanneet kaikkea otsikossa mainittua parina viime päivänä! 

En sitten ilmoittanut Remoa belgien rotumestistokoihin, oli aivan liian kallista (25 euroa, wtf kysyn vaan??!) ja lisäksi sattuu olemaan samaan aikaan agilityn joukkue pm omalla kentällä vieläpä. Joten se siitä. Mutta mutta, äkkäsin koekalenterista että ihan meidän oma seura, se Takut ry, järkkää 13.8. iltakisana alo-avo kokeet. Että turha lähteä edemmäksi kalaan. Ja hintakin vaan parikymppiä. Joten Remo lähtee nyt kalastelemaan viimeistä ykköstulostaan alokasluokasta parin viikon päästä. 

Kotipihalla treenasin lauantaina noutoa, naksuttimen kanssa vahvistin tarttumista ja sain tosi hyväksi vireen. Suorastaan innostui! Otin myös tuontia siten, että jätin Remon istumaan ja kapulan eteen ja käskin tuoda innostaen, toi tosi hyvällä vauhdilla! Naksutin auttoi myös tarttumis/meno-ongelmaan. Varmaan auttaisi paljon jos näitä treenaisi useamminkin kun kerran kolmeen kuukauteen... Jos vaikka edistyisikin? Lisäksi kakeja maahan-istu-maahan lähinnä tulevia avokokeita katsoen. Hieman jumittaa ensimmäisessä istumaannousussa vaikka olen kovasti yrittänyt palkata aina suoraan ekasta. Pallo koiran selän takana - ei nouse. Pallo mulla kädessä selän takana piilossa - nousee. Just joo, ei oo heleppoo... Toki paranee, kun saa varmuutta. Jonkun verran olen ottanut myös seisomaan nousua ihan kotona keittiössä, en uskalla alkaa nyt sekoittamaan tätä ja jätän vähän vähemmälle nämä. Lopuksi vielä luoksetulon stoppia, hyvin. Suoralla luoksetulolla alkoi tietty himmata pysähdystä, eli tämäkin liike jää nyt parin viikon tauolle.

Sunnuntaina talkoilun lomassa takkujen kentällä pienet aloluokan treenit. Ensin luoksepäästävyys... köh, tämä siis viime kokeessa kutoseksi tuomarille ärähtelyn takia  Jestas, että se oli kyllä noloa! Luoksepäästävyyden meille suoritti vieras ihminen, mutta eipä Remo ollut nyt milläänsäkkään... Taitaa olla sen koetilanteen aiheuttama jännitys, mikä teki tuollaista ja sitäpä ei perustreeneissä saa millään aikaiseksi. No eni keis, Anne tsekkasi perussilittelyn lisäksi hampaat ja Remo antoi hienosti katsoa ja tutkia.

Tämän jälkeen pikakelauksella seuraamista, maahanmeno ja seisominen, loppuun luoksetulo. Muuten kaikki meni ihan hyvin, mutta tuo maahanmeno saisi olla sata kertaa nopeampi minun makuun. Käskyn saatuaan pysähtyy kyllä ja menee maate, mutta voisi lyödä itsensä maihin paljon nopeammin ja näyttävämmin! Nyt hitaahkosti asettelee itsensä ensin edestä ja sitten takaa... Kotona on tehty hetsausta ja käskytystä ja ihan hyvin parantaa vauhtia, lisäksi naksuttimella hiottu, mutta itse liikkeen yhteydessä ei edelleenkään ole tarpeeksi nopea. Mitteehän tälle nyt sitten tekisi, en tiiä!

Lopuksi vielä alo hyppyä kaadetun penkin yli. Hyppäsi heti hyvin käskystä ja kääntyi estettä kohti. Otti muutaman askeleen kun tulin kohti joten otin uudestaan ja vahvistin seisomista kun itse liikun, ihan hyvin onnasi. Kaikin puolin mukava ja onnistunut treeni vaikka pientä hiontaa vielä tarvitaan tietysti.

Tänään Chokon ja Mallan kanssa metsälenkille Pirkkalan karhumetsille Birgitanpolulle. Joku ihme kärpänen varmaan puraisi, sillä päätin tehdä jäljen jonka voisi Remo sitten ajella lenkin jälkeen. Enpä tiennyt itsekään mitä on odotettavissa, joten ihan jännää oli. Jäljelle alkuun ja kulmaan frolicceja, ja välillä vaikeampiin kohtiin. Jälki oli aluksi helppokulkuisella kuivalla varvikolla (perus mäntymetsää, paljon kasvustoa), puolessa välissä kääntyi polun yli toiselle puolelle jossa kosteampaa ja pehmeitä mättäitä. Nokian sport tracker mittasi jäljen pituudeksi jälleen 550 metriä.

Laitoin koiran suoraan jäljen päältä ja lähti heti hyvin oikeaan suuntaan. Muutenkin jo jälkeä kohti kävellessä Remo haki vainua ja selvästi tiesi kyllä mitä oltiin menossa tekemään. Tämä hyvä! Jäljesti tosi hyvin alkuosan, sitten keskellä vähän kadotti jäljen mutkan ja polun ylityksen takia. Autoin hieman ja haki tosi hyvin taas takaisin. Loppuosa oli haasteellista alustaltaan (kosteaa heteikköä ja märkiä sammalmättäitä), ei ihan menty aina jäljen päällä ja seilasi hieman eestaas nenä korkealla, välillä selvästi haki vainua. Taisteli tiensä kuitenkin hyvin loppuun ja olin tyytyväinen kokonaisuuteen.  Vauhtia kyllä piisasi vähän liikaakin varsinkin alun helpommalla osuudella. Nyt sitten pitäisi ottaa ne kepit tehtäväksi kuten olen jo täällä useasti toitottanut... Olin laittanut jäljen loppuun kepin nähdäkseni reaktioita, huomaako mitään vai ei. Ja eipä huomannut. Yritin pyytää nostamaan, mutta jotenkin koira meni ihan oudolle vaihteelle, yritti vaan kerjätä makupalaa eikä meinannut tarttua koko keppiin ollenkaan vaikka yritin innostaa. Ehkäpä vaihdan ilmaisun maahanmenoksi, ja jos nyt ottaisi sitten niitä pelkkiä keppitreenejä ohjelmistoon niin voisi edetä tässä asiassa. 

Joka tapauksessa hienosti Remo jäljesti, varsin harvoin tulee tehtyä jälkitreeniä niin olin enemmän kuin tyytyväinen. Selvästi on saanut hyvin ideasta kiinni, tietää mitä ollaan tekemässä ja jäljestää innokkaasti ja reippaasti. Hyvä nermo! 

Lenkin ja jäljen jälkeen vielä kouluttamaan agilityä ja treenien jälkeen Remo sai toimia pikku pinsereiden isona kilttinä setänä. Hienosti toimikin, ryhmäläisen kääpinsereillä on ollut vähän huonoja kokemuksia isoista koirista ja uskalsin luvata että nermo ei pahaa tee kellekään tytölle. Ja hienosti olikin, nuoremman ja pelottomamman kanssa juoksivat hetipian rallia pitkin kenttää ja arempi koira tottui ja oli ihan ok pienen oleilun jälkeen. Alussa pelkäsi eikä antanut yhtään koskea itseään, mutta Remo oli kiltisti eikä ahdistellut. Hetken päästä arempikin rentoutui ja haistelivat yhdessä kentän hajuja ihan rennosti. Taisi sekä koirat että omistaja olla iloisia hyvästä isokoira-kokemuksesta! =) 

Nyt sitten takaisin agilityn pariin, huomenna treenit ja viikonloppuna 3 starttia Lempäälässä. Sitä seuraavana viikonloppuna lauantaina 2 starttia omissa kisoissa ja sunnuntaina joukkuekisat. Eli jee, agilityä luvassa!!