Sunnuntaina tosiaan oltiin kisailemassa Jyväskylän Kuokkalassa Minnan ja Tykin kanssa. Huippuseuraa, kiitosta vaan! Saatiin Vivaro kisa-autoksi ja se olikin sitten pakattu viidellä koiralla neljään häkkiin tungettuna. Hyvin mahduttiin! Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, ehti vaihtaa muutaman sanan yleisöksi tulleen äidin ja pikkusiskon kanssa. Itsehän en ole Jyväskylässä asunut, mutta vanhemmat ja pikkusisko asuvat siellä nykyään, joten saatiin lisäyleisöä ja jännitysmomenttia.

Ekassa rataantutustumisessa jännitti normaalia vähän enemmän, mutta ihan luottavaisin mielin olin sen jälkeen. Ei ollut mitään supervaikeita kohtia eikä tuntunut missään etteikö voitaisi ihan ok suoriutua kuvioista. Eli oikein reippain ja hyvin mielin radalle! Huonolaatuisen videon voi kyylätä täältä: Agilityrata

Lähdettiin aika alussa joten Remo joutui/pääsi kytistelemään radan reunalla rataantutustumisesta saakka... No, levoton oli startti mutta enpä usko että sen kummempi mistä kohtaa lähdettäisiin ja kuinka kauan omaa vuoroa odotellaan. Mutta joo itse rata-analyysi: Aika hankala alku, sujui hyvin vaikka kolmannella esteellä olin hitusen myöhässä ja sen jälkeen horjahdin ja Remo meinasi pinkoa puomille (näkyy videossa huonosti), sain kuitenkin korjattua ja kiltti nermo meni oikein. Puomin ylösmeno: ei aikomustakaan prkl. Alasmeno: hätäinen, oma moka. Sitten tuli takaakiertovalssi hypylle ja rima räpsähti alas kun olin edessä. Tämän jälkeen oikein hyvin A:n jälkeiselle hyppyhässäkälle asti, onnistui ihan nappiin tuo hyppyjen päällejuoksu ennen putkea. No, putken jälkeinen hyppy, tein jonkun kääntävän liikkeen (ei näy kunnolla viideolta mutta jotain huidon, ja rima räpsähti siitäkin. Keinun alasmenolla en uskaltanut ottaa sivuetäisyyttä (miksi en??!!) ja tietysti tuli pituuden välistä, ja kun yritin korjata pituuden (no ihan turhaan, joo) niin hyppäsi okserin ja tietysti sitten jatkettiin ihan ok loppun. Vaikkakin voisi olla imua enemmän koiralla lopussa. Suppealla swot-analyysillä:

+Oma kisavire ja -jännitys hyvässä hanskassa, positiivinen tunne.

+ A:n alastulo

+ Nermo muutenkin teki kiltisti <3

- (Takaakierto)Valssit, ei ihme että rimat tippuu

- Koiran nopeus voisi olla parempi.

No sitten hyppärille, enää ei jänskättänyt, se jo ehti rapisemaan ekalle radalle :) Tämän radan tutustumisessa ei tullut mitään epäröintiä aiheuttavaa, olin aika varma jokaisesta kohdasta ja miten aion ohjata ja liikkua. Ja meni kyllä ihan nappiin!

Lähdössä vastaanotto onnistui hyvin (oma valssi oli ajoissa), sitten tokalle putkelle vienti oli hyvä. Eniten ehkä ennakkoluuloja herätti pituudelta kepeille vienti, päätin himmailla perässä enkä vedättää ettei tule liian lujaa ja mene väärään. Onnistui aivan presiis hyvin! Loppu olikin aika simppeliä hyppy-putki-vetoa, ja Remo osasi taitavasti! Ehdin jo juhlia nollaa jonkin aikaa (no okei, ainakin puoli tuntia stana!!!) kunnes kävin lukemassa tuloslistaa, vitonenhan siellä oli perhana! Ei vaan takanurkasta katselleet kaverit olleet nähneet virhettä, sen verran huomaamaton. Kysyin äidiltä ja Kaisalta että mikä oli, niin kuulemma se pituushypyn yksi kappale horjahti (äidin sanoin). Voi sviddu! Hetken piti kyllä nieleskellä, mutta eipä siinä sitten muutakuin uutta matoa koukkuun Olin tietysti ihan superrrrtyytyväinen Remoon ja suoritukseen. Videoltahan tuo näkyy selvästi, ei siinä arvuuttelun varaa ole joten ihan oikeutettu vitonen toki on, meille kuitenkin henkinen nolla heh heh! Hyppärin, ja koko kisapäivän swottia:

+ Pysyi lähdöissä vaikkakin paljon paljon paljon rauhallisemmin voisi olla.

+ Hyvästi kuulolla

+ Oma mielentila luottavainen ja hyvä, ja tämä "nollan" tekeminen toi kyllä lisää itseluottamusta että voidaan pärjätä.

+ Matkakaveri(t). Paikan päällä iloitsin kovasti hiljaa mielessäni, miten helppoa Remon oli olla matkakavereidensa kanssa, helpottaa elämää NIIIN paljon. Tykin ja muiden heppujen kanssa voidaan hengata lähikontaktissa (Esim auton läheisyydessä kun laitellaan lenkille lähtöä ym normaaleja rutiineja), käydä lenkillä ihan rennosti ja vaikka haistella samoja pissoja. Tää on niiiin huippua!!! Paljon vaikeampaa voisi olla urosten (tässä tapauksessa neljän!) kanssa matkalla ollessa.

++ Lisäplussa äidin lasagnesta pitkän kisapäivän päätteeksi

- Vauhtia vauhtia vauhtia. Nyt tuolla menolla oltaisiin oltu nollalla 8. sijalla, mikä on tietysti aika kaukana kärjestä. Ja juu, olen tiedostanut jo ennakkoon ettei Remon vauhti ainakaan luonnostaan ole kärkikahinoissa, mutta pitää kuitenkin hakea vielä sen minkä pystyy puristamaan. Lisäsekunteja saadaan kyllä varmasti, punottiikin toki jo treenijuonia kotimatkalla.

Sellaset analyysit. Ensi sunnuntaina Nokialla 3 starttia, ja sitten onkin taas pidempi tauko johtuen ohjaajan muusta elämästä (sis. mm. matka Tallinnaan sekä ratsastusleiri)