Kah, tänään käytiin Remon kanssa testauttamassa luonnetta(mme). Testi järjestettiin Helsingin Oulunkylässä, Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen toimesta. Paikka oli sattumalta sama, missä Enni testattiin taannoin. Keli oli aamun koleuden jälkeen ihan hieno puolipilvinen ja lämmin, joten ainoa ärsyttävä asia oli meikäläisen lievä päänjomotus kaverin polttarien jäljiltä. Yö meni exceliä laskiessa eli ihan sekoja unia ja huonosti nukuttu, onneksi Kepo oli jo ennalta lupautunut kuskiksi. Kepo kuvasi myös ja huonolaatuisen videon voi katsella täältä: http://matson.kuvat.fi/kuvat/Sekalainen/Remon+luonnetesti%2C+19.9.2010+Oulunkyl%E4.wmv.

No se testi meni sitten näin:

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullisen terävä
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen
  • Taisteluhalu +3 suuri
  • Hermorakenne +1 hieman rauhaton
  • Temperamentti +1 erittäin vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä,
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen , luoksepäästävä, avoin
  • Laukauspelottomuus: laukausvarma.

Yhteensä 154 pistettä ja papukaijamerkki. Muuten meni kuin elokuvissa, paitsi Remo haukkui PALJON. Haukkui alkuhaastattelussa kun ei tapahtunut mitään, haukkui kelkalle mennessä ja tullessa ja joka kerta ohikulkiessa, haukkui lopputuomiossa, repi hihnaa, hyppi ja pomppi... Aluksi luuli varmaan että ollaan kisoihin menossa => normaalia vielä vähän korkeampi vire.

Kelkalle tosiaan räksytettiin pitkään ja hartaasti, ensin hyökkäsi kohti mutta mitä lähemmäs tuli niin sitä vikkelämmin olisi poistunut takavasemmalle. Pysähtynyttä mörköä piti haukkua vielä vähän ja toisenkin kerran ja jonkun aikaa kyllä odoteltiin, että meni ottamaan kontaktia. 

Tuomarin hyökkäyksessä puolusti ihan kohtuullisesti, ensin aika rehvakkaasti mutta sitten mielummin olisi paennut (tuomarin kommenttia tämä). Hyvin kuitenkin. Säikyttelyjutut ei Remoa juuri säikyttäneet, sen sijaan edellen piti räyhätä kelkalle joka oli vielä kentällä näkyvillä.

Pimeässä huoneessa tuli kutsumatta, toimi oikein hyvin (tuomarin kommenttia). Seinässä puolusti itseään aika myöhään, vasta kun tuomari oli n. 2 metrin päässä uhkailemassa. Hyvin palautui. Loppuun vielä laukaukset, Remo äkkäsi pelottelukelkan puskasta ja kyttäsi sitä, ei ehtinyt laukauksia kuuntelemaan. Toisin sanoen siis ei reagoinut, kuuli kyllä ja käänti päätä äänen suuntaan hetkeksi.

Mitään suuria yllätyksiä ollut, oikeastaan hyvin Remon näköiset tulokset. Terävyys ja vilkkaus tulivat hyvin esille, kuormitettuna alkoi haukkuminen ja kovasti häsläsi koko ajan :) Taisteluhalun suuruutta kommentoi tuomari, että miettivät erittäin suuren ja suuren välillä, joten yläkantissa on suurikin. Ja ei välttämättä se erittäin suuri ole hyvä asia, että onneksi "vain" suuri. En ole ihan varma mitkä kaikki osa-alueet tähän vaikuttavat, mutta ainakin tuomarin ja kepin kanssa taisteltiin antaumuksella kokeen alussa. Tuomarit leimasivat mukavaksi, joskaan ei helpoimmaksi, koiraksi Kieli ulkona Kivaa oli ja tuliaisina Tammiston Sportian alesta vähän uutta gearia jota ei tiennyt tarvitsevansa!