Kiitos kaikille edellisessä postauksessa tsempanneille! Eilen sit oli se kovasti odotettu toinen akupunktiokerta, mutta mitäs... Käteen meni. Tai ei se lääkärikäynti niinkään käteen, mutta apua ei saatu mihinkään. Kuvailin viikon oireet ja lääkäri päätti aika nopsaan ettei anneta neuloja, ei tosiaankaan pitäisi mennä huonompaan kuntoon eikä ripulikaan kovin hyvä juttu siihen ole. Ihmeteltiin vaan, ultrasi eturauhasen (taas) ja tutki käsin, normaalilta näytti. Ihmeteltiin sitten vähän lisää ja saatiin lappu kouraan jossa määrätty Sirdaludeja, lisää särkylääkettä ja antibiootit ripsakkaan. Maanantaina sovittiin että soittelen vointeja ja tutkitaan lisää eli kuvataan ym.

Kotona Remo jostian syystä vielä normaalia huonompana, houkuttelin olkkariin ja kun jossain vaiheessa palasi takas eteiseen niin sai pahan kivun ja sitä karkuun juostessaan takas olkkariin sattui uudestaan. Vasen takajalka on se jossa tuntuu edelleen, kolmella jalalla hyppii ja vapisee No siinähän sitten vähän itkeskeltin yhdessä Nermosen kanssa ja soitin Minnalle että mittee helevettiä tehdään vai sirdaludiako vaan syötetään. Kiitos Minnan (Kiitos!!!!), päätettiin että menen vielä illalla Reviirille ja katsotaan josko relaksanttien sijaan laitetaan jotain neurokipulääkettä. Illalla sitten kuuden jälkeen Reviirille, Remo ei ollut aamun jälkeen suostunut pissalle ja Minna "sopivasti" pääsi näkemään kuinka kipeää teki, Remo ulvoi ja hyppi kolmella jalalla takaisin ell tiloihin. Voi tuska!!! Eipä aikailtu, kanyyli suoneen ja ruiskulla metadonia (kyllä, sitä narkomaanien suosikkilääkettä) sekä kipulääkettä suoraan sisuksiin. Kuvattiin saman tien röntgenillä, tulokset nolla eli kuten arveltiinkin ettei ole mitään rakenteellista, kaikki näytti oikein siistiltä ja hyvältä, samalla myös kasvain ym epäilyt suljettiin. Pikaiset soittelukierrokset sai aikaan sen, että maanantaina sitten Espoon eläinsairaalaan magneettikuvauksiin. Mikä on hyvä, sillä en kestä tätä tuskaa enää yhtään!! Maksakoon yhden etelänmatkan verran, mutta tuota kipua ja tuskaa on ihan mahdotonta enää seurata voimattomana vieressä! Ehkä vakuutus korvaa jonkun osan, en ole uskaltanut vielä tsekata tai pilaan koko viikonlopun, mentävä sinne on kuitenkin. Toivottavasti löytyy syy niin saadaan selvyyttä ja toivottavasti alkaa parantamaan. Mun ihana Remo niin kipeänä ja huonona

Muutama sana vielä tuosta toisesta eli Ima-Irmelistä. Olen ollut huono/laiska/saamaton/masentunut ihminen eikä ima ole päässyt sen pidemmille lenkeille kuin Remokaan, pl. toissapäiväinen juoksulenkki ja maanantaina ennen koulutusta kävelytys ja kentällä juoksutus. Mutta mitä vielä, Irmelillähän se on ihan ok! Päinvastoin taitaa olla tyytyväinen kun ei tarvitse mihinkään lähteä, köllitään vaan kotona ja seurustelen koirien kanssa. Toissapäivänä juoksulenkillä veti jokaisen meille vievän oikotien kohdalla kotiin, että joko käännytään kotiin vai vieläkö on pakko juosta?? Et ei silleen ressiä tosta oleilusta. Huomenna ajattelin mennä ihan oikealle metsälenkille sen kanssa. Oma pääkin jo vähän vaatii ulkoilua ja onhan tuo syksy kauneimmillaan, menee ihan ruskat ohi. Ai niin ja lisäksi täytän vuosia, ei vielä kuitenkaan kovin montaa... Vasta 31 hah hah.