No niin varmaan useampi joka fb:ssä on, onkin tämän jo kuullut. Mutta tosiaan eilen magneettikuvissa Espoon eläinsairaalassa oltiin ja ristiselästä löytyi välilevyn pullistuma, ja oikein "kunnollinen" olikin. Ei jäänyt edes tällaiselle amatöörille epäselväksi kuvista, oli pullahtanut oikein urakalla S1 nikamavälistä ja painaa varsinkin vasemmalta puolelta, tämä siis aiheuttaa varsinkin tuon vasemman takajalan kipuilua.

Kraist seik että olin helpottunut saadessani tulokset!! Ihan kamalaa olisi ollut, jos mitään ei olisi löytynyt. Nyt tiedetään kipujen syy ja se voidaan hoitaa. Tämän viikon torstaiksi on varattu leikkausaika klo 9:30, leikkaus tehdään Espoon eläinsairaalassa. Leikkauksen tekee Anne Muhle, sama lääkäri joka teki kuvauksenkin.

Koko päivä oli oikeastaan helvetin kiireinen ja hätäinen, lähdin aamulla ajoissa (2.5h ennen varattua aikaa) ihan vaan jos on kehällä ruuhkaa ja muutenkin. Nii mitä vielä stana. Katsoin etukäteen pari päivää aiemmin reitin summittaisesti googlemapsista, kehä III kohtaan x ja sit kohti puolarmetsää. Tyhmänä menin luottamaan Nokia mapsiin enkä tsekannut reittiä vielä kerran etukäteen. Nii alkohan se perkeleen mapsi sitten käskemään että eiei, kehä ykkösen kautta pitää mennä ja olin ihan varma siinä että kolmosta google ehdotti. Käännyin sitten kolmoselle kuitenkin, mapsi väittää Vihdin tien kohdalla että tästä kohti Helsinkiä, mitvit. Jatkoin sitkeästi kolmosella, mapsi näyttää että perille 24km!! Wtf! Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää ihan urakalla, aikaa oli enää 20 min ja bensamittarikin tyhjänä. voivddu. Tein uukkarit ja Vihdintielle, soitin asemalle että myöhässä oon. Mapsi sitten kierrätti jostain kehä ykkösen ja Länsiväylän kautta, lopulta olin perillä kymmenisen minuuttia myöhässä. Voi jumankeuta että otti päähän!! Argh! Kuka näitä vehkeitä tekee??? Kysyn vaan.

Lääkäri tutki ensin, katsoi liikkeitä ulkona ja vähän puolivahingossa pisti meidät menemään rappujakin. Toimenpidehuoneessa tutkittiin lisää, kipeätä ottaa selvästi sanoi hänkin. Rauhoittavaa piikkiä lihakseen ja magneettiin, eipä muuta. Kuvauksen ajaksi lähdin lounaalle Nokian karaportin ohviisille, tarkoitus oli että voin tehdä työpäivän sieltä jos kestää. No, sanoivatkin että tule takas 1h päästä joten lounaan hotkaisin ja takas Puolarmetsään. ASemalla olikin vastassa agilitykaveri Riina, joka on fyssarina tuolla, en edes tiennyt mutta tosi kiva yllätys. Riina tiesikin jo heti kertoa että on löydös ja voidaan korjata. Kädet vähän tärisi siinä kun kahvikuppia pitelin, huh huh...

Itse lääkäri oli kiireinen, nopeasti esitteli kuvat ja kertoi miten leikataan ja milloin ja vastasi muutamaan kysymykseeni. Kyllä, voimme tulevaisuudessa harrastaa ja kisakoiraksikin vielä saadaan (jos kaikki menee kuten pitää). Ja kyllä, vain hän leikkaa, ei esim tampereelta kukaan. Toipumisajasta ei ehditty jutella eikä kuntoutusmenetelmistä, mutta illemmalla Minnan kanssa sitten tarkemmin käytiin läpi missä ajassa kuntoutuu jne. Lääkärin jälkeen ajelin Rannikon Timolle kahveelle ja Timo olikin jo kaivellut esille potilaskeissin missä selostettiin samanlainen tapaus ja kuinka oli kuntoutunut. Onni on ystävät, kiitos kaikille avusta ja ohjeista jo nyt! Tosiaankin nyt näyttää siltä, että kuntoutus voi olla jopa suhteellisen nopeaa, tämä timon esittelemä potilas oli 3 kk kuntoutunut pk-kisakuntoon ja näin Minnan kolleegakin oli arvellut. Vaatinee tietysti fysiota ja jumppaa ym työtä, mutta mitäs meillä olisi muutakaan kuin aikaa. Itse olen ajan suhteen hieman pessimisti niin ei tule pettymyksiä, katsotaan mitä tuleman pitää. Pääasia nyt että saadaan leikkaus tehtyä ja kivut pois. Remon kohdalla positiivista on se, ettei ole halvaantunut, tällöin parantuminen ottaisi pidemmän aikaa. Tässä lainaus Aistin sivuilta (http://www.aisti.info/fin/fysioterapia/fysioterapia_neurologisille_potilaille.html):

"Harrastus-, käyttö- ja kilpailukoiran huolellinen ja turvallinen opastus takaisin kilpailukentille on tärkeä osa kuntoutusta. Paluu harrastuksiin, metsästykseen tai urheiluun on tapauskohtaisesti mahdollista, aikaisintaan 3 - 6 kuukautta leikkauksesta"

Eilen sitten mietin tulevaa talvea ja mitäs nyt. Sillä ei ole mitään merkitystä, että joudutaan pitämään totaalitaukoa, se on ihan sama, pääasia että tullaan kuntoon ihan missä tahansa aikajaksossa. Eniten vaan harmittaa, että joudutaan varmaan luopumaan valmennusryhmäpaikasta, joka justiinsa olisi alkanut Niina-Liina Linnan ohjauksessa Harmitus maksimus... Perseestä! Just nyt, kun ollaan päästy tavoitteisiin joita kohti oikeastaan koko 3 vuotta on tehty töitä. Joo ei nää katso aikaa eikä paikkaa, tiedetään. Harmittaa silti.

Päätin sitten heti melkein samalta istumalta ottaa projektin, nimittäin Heimon! Heimo pääsee kokeilemaan agilityn saloja ja aion treenata sen Eckerön mennessä kisakuntoon eli tammikuun alkuun mennessä! Hah!! Tavoitteet ovat tietysti kieliposkessa-tavoitteita sen kisan osalta, mutta so what! Heimo on hauska, siitä tulee varmasti huippukivaa! Tuuppauduin heti tänään takkujen alkkariryhmään joka alkaa pyörimään maanantaisin ja lisäksi pitää käydä treenaamassa omalla ajalla että ehditään saada johonkin kuntoon kepit ja kontaktit. Ai niin pitääpä Hannaa pyytää opettamaan kosketusalustaa... Vai jos juoksukontaktit vaan. Mistähän kohtaa menisi, mistä se aita olisi matalin?

Ai niin sellanen piti vielä lisätä, että mistäs tämmöninen tyrä sitten on voinut tulla? Lääkäri ohimennen sanoi että on tehnyt tuloaan jo pitkään, ei sen kummemmin ollut puhetta mistä erityisesti. Mutta että pitkään! Ihan pahaa tekee... Yhtään en ole mitään erityistä huomannut, on ollut aivan oma itsensä (kuten luonnetestissäkin nähtiin), ei ole epäröinyt hypyissä eikä ontunut eikä mitään... Ja tuollainen pommi ollut muhimassa, herrasiunaa! Pikkuisen luonteikas mies, kun ei eleelläkään ole näyttänyt, ei kato ehi kun on muutakin hommaa. Ihana Remo Ja edellisenä päivänä kisoissa ja edellisenä viikonloppuna luonnetestissä ja hierottavana... eikä mitään ulospäin! Ristus.