Jea, nyt on viikko sairaslomailua takana! Eli yksi viikko lähempänä tervehtymistä. Sille kippis! =)

Niinkuin viime postauksessa kirjoittelin, Remo alkoi jossain maanantain tietämillä näyttää elon merkkejä, ja niitä on nyt nähty entistä enemmän. Oikeastaan Remon mielestä ei tarvitsisi enää lomailla ollenkaan! Mutta periaatteessa viikko on mennyt kuitenkin ihan ok, onneksi on aika hiljakseen tuolla eteisessä eikä piippaa ihan koko aikaa. Istuu tuossa portaiden edessä ja ihmettelee, välillä kuuluu hiljainen "nyyh!".

Jos ei jotain hyvääkin tässä, nimittäin on tullut rakennettua sitä kuuluisaa suhdetta koirien kanssa. Enpä ole ennen näin paljon seurustellut ja viettänyt aikaa noiden kanssa, yleensähän ne tässä kotona menee siinä sivussa. Ja lenkillä siellä edellä. Ja sitten siellä koulutuskentällä ja treeneissä sitten sitä katsekontaktia tehdään. Joskus vähän jotain jutskaillaan ja mietiskellään ja temppuillaan yhdessä kotonakin. Näin kärjistettynä. Nyt olen ottanut tavaksi, että kotiin tullessa pihalla käynnin jälkeen ollaan Remon ja iman kanssa jutskailtu, vähän hieroskeltu ja harjailtu, ja sitten temppuiltu. Keskiviikkona opetin Remoa tunnistamaan pikkurillin ja etusormen, oppipa muuten todella nopeasti! Tiistaina tehtiin katsekontaktiharjoituksia ja pään jalkojenväliin laskemista. Huomasin muuten, ettei koirani ole aiemmin osannut käskystä ottaa kontaktia! Paitsi niissä rutiinitilanteissa, sivulle tuloissa ym, muttei puhdasta katso-käskyä ole. Mutta nyt on! Temput huipentuu aina siihen, että pyydän Mattia yleisöksi, se on aina jännä paikka Nauru

Tiistai-iltana kävin hakemassa tutulta lainaan koiran aktivointipelejä, sepä vasta jännää olikin. Aloitettiin Tornadosta, jossa on pari kerrosta pyöriviä puulavoja ja koloissa nameja, ja koiran pitää tajuta niitä sieltä saalistaa. Parin-kolmen ekan kierroksen jälkeen Remo oli aivan sippi! Seuraavana päivänä edettiin korkeimmalle levelille: toinen koirista paikallamakuussa vieressä nami jalkojen välissä katsoo, kun toinen koirista pelaa. Molemmat läpäisivät tämän levelin! ;)

Perjantai olikin aivan huippupäivä! Aamulla ensinnäkin tapahtui taas parantumisen edistymistä, Remo nimittäin kaapi takajaloilla kakkaamisen jälkeen. It's a victory! hehe :D Sitten fyssarille (Karhumäen Elinalle) vesijuoksuun. Ensin ihmeteltiin liikkeitä maan tasalla, Elina oli ihmeissään että onko tämä koira todella leikattu viikko sitten.  Liikkeet siis hyvät ja suht puhtaat. Kevennystä välillä vasemmalta, varmasti kipumuistissa on pitkään vielä takajalan varominen. Hoitohuoneessa mietiittiin kuntoutuksen aloitusta, ensi maanantaina voidaan Elinan mukaan jo aloittaa jumppailu, 3* 1min mäkitreenit ja lyhyet ravipätkät. Lisäksi kavaletteja ja jumppaliikkeitä. Kiva juttu! Vähemmän kiva juttu oli se, että Elinan mukaan saadaan unohtaa agility lopun iäksi Päättämätön Vähän sitten otti sanojaan takaisin, kun sanoin että usea eri lääkäri ja muu asiantunteva ovat sanoneet juuri päinvastaista... Kuitenkin vähintään tämä talvi ollaan pois pelistä, mutta sen kestän vaikka päälläni seisten, jos vaan joskus takaisin radoille saadaan palata.

Remo vesialtaaseen, se ei ihan helpoin houkuttelutyö ollutkaan... Tässä esimerkki sivulta http://www.karhumaki.fi/elainfysioterapia/vesiterapia.htm:

ves17.jpg

Remo jaksoi kävellä kokonaiset 25 minuuttia! ja käveli kuin kone Nauru Suhteellisen tasaiset taka-askeleet ja hyvä kunto. Oli muuten väsynyt ja onnellinen koira tämän jälkeen <3 Olipa mukavaa!

Koirien perjantain kruunasi vielä illalla syödyt lihaisat hirvenluut... Oijoi! Kaverin isä on hirviporukassa ja sieltä meille säkillinen verisiä ja lihaisia luita, nam nam (paitsi minä se olen joka ne jäljet siivoaa, yök). Nyt odotellaan sitten kakkakellon kilkatusta, tein ennakkoon estävää työtä syöttämällä illalla piimää ja psylliumia. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Tänään lauantaina vielä uutta edistymistä tervehtymisessä, Remo tuli ensimmäistä kertaa sitten 24.9. lauantain nuo olkkarin portaat ihan vapaaehtoisesti! jes! Oukei, myönnän että ensin vähän houkuttelin, sen verran on tosiaan kipu hyvässä muistissa... Mutta ekan kerran jälkeen Remo tajusikin ettei tässä olekaan kipua enää ja on nyt tullut tänään tänne keittiöön <3 <3 kerjäämään ihan itse <3. Kiittämätön kaveri kylläkin, palasi päiväunille tuonne eteiseen, taitaa viihtyä siellä hyvin.

Tässä vielä pari kuvaa, Remosta otettu kuva siltä päivältä kun käytiin magneeteissa :( Pitänee ottaa vielä kuva komeasta (?) leikkausarvesta, hienot niitit on haavaan niitattu.

1287819329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Imasta vielä vanha ja huonolaatuinen kuva kevätkesältä 2007, kun tuo riiviö otettiin meille asumaan! Perkale!

1287819414_img-d41d8cd98f00b204e9800998e