Remo jatkoi hyvin alkaneita metsästyshommiaan ja lähti tänä aamuna ison rusakon perään. No eipä siinä muutakun jäin huutelemaan vaimeasti perään, eipä tuollaisissa tilanteissa karjumiset paljon auta. Sitten tapahtui se ihme. Remo tuli pölvästelemään siihen näköetäisyydelle ja etsi katseellaan sitä rusakkoa (joka oli siis jo kadonnut puskiin). Huusin nimellä ja kas: koira katsoi mua ja lähti täysillä tulemaan luokse. IWLWTF eli olin  aivan äimän käkenä, harmitti kun ei ollut mitään froliccia taskussa palkaksi.

Muitakin ihmeitä on tapahtunut, eli pari kertaa koirat on ollu irti ja jossain lähistöllä samoissa metsissä on koira mennyt ohi, Remo on vaan katsastanut päältä ja jatkanut keppileikkejä tai mitä nyt ollaankin oltu tekemässä. Iman hyökkäilyihin tottuneena oon ollut paniikissa ottamassa koiria kiinni ja aina yhtä ymmyrkäisenä että mitä, eikö se hyökkääkään ohikulkijan päälle?!! :O Ima on tavallaan rauhoittunut, tilaisuuden tullen kyllä käy koiraraukkojen päälle, jos joku tulee härkkimään tai sattuu sopiva tilanne (esim. veneen takana nainen ja labradori ottamassa aurinkoa ja kävellään melkein päälle... ärh, meidän rannoilla ootte, sanoo ima!), mutta muuten hän ei niin enää spottaile ohikulkijoita.

Sellaisiakin ihmeitä on sattunut, että ohitetaan muita koiria ihan siististi. Tää on jotain aivann käsittämätöntä. Remo on kyllä kiinnostunut, mutta remmiräyhä se ei kuitenkaan ole. Kovasti toki ollaan tehty töitä tämän eteen, kun tuossa Kaupissa niin paljon muita kulkee, mutta silti... Toki jos vastaantuleva koira oikein provosoi, niin toki molemmat lähtee siihen rähinään mukaan :D

Ai niin tänään Ar'tfulfox's Hoot täyttävät yhden suuren vuoden! Onnea Remo ja sen siskot ja veljet!! Ja kasvattajille kiitokset, kivat lapset ovat maailmaan saattaneet ;)