Viikonloppu vierähti Briskness-kennelin leirillä Häijäässä. Briskness on siis meidän Hannan Heimon kasvattaja eli bordercollieleiri toisin sanoen. Minua pyydettiin mukaan kety-seuralais verukkeella, armollisesti erirotuiset koirat olivat myös tervetulleita :) Alunperin paikalla piti tosiaan olla agilityäkin, mutta selvisikin että a)paikan kenttä oli parkkipaikka kivisellä pohjalla ja b) esteet oli vaikeasti kaivettavissa ja c) muita agilitaajia ei oikeastaan ollut kuin minä ja ehkä yksi toinen tyttö. Joten pk-lajipainotteinen leiri tällä kertaa.

Perjantaina paikan päälle seitsemän pintaan, suuri kiitos Minkkisen Sannille autolainasta!!! Nissani ja Opeli eivät olleet vaihtoehtoja tällä kertaa. Remon kanssa hetipian esineruutuun urheilullisesti farkut jalassa ja DaKinen käytännöllinen huppari päällä. No tekstiileistä viis, Remolle näytettiin esineet (3 kpl) ja näki kun kaikki vietiin metsään kerralla. Ekalla pistolla toi heti hyvin takakulman esineen, toinen pisto oli tyhjä, kolmannella taas esine, hyvin. Motivaatiota oli kaikilla pistoilla kivasti ja muisti hyvin mitä ollaan tekemässä. Ihan ok suoritus kylmiltään ja pitkästä aikaa! Loppuilta menikin terassilla siiderin kera koirajuttuja kertoillen ja kuunnellen.

Lauantaina hakuryhmän mukana metsään. PItkään mietin kumpaan joukkoon liityn, haku vai jälki. Toisaalta ja toisaalta... Jälkene tarvitsisin ehkä enemmän neuvoja mutta tylsäääääääää!! Haku on kivempaa :) Hannan "painostuksesta" sitten hakumetsään. Ihan ensin miesmaalimies haukutti pelkästään, oikein hyvin. Radalla Remolle etukulmassa haamut, kolmas lähellä valmiina, neljäs pakeneva haamu. Kaikki tosi hyvin, ilmaisussa pientä katkoa, kuten ennenkin on ollut. Vuosi suurin piirtein taukoa edellisistä treeneistä, siihen nähden kuitenkin hyvin. Toisella kierroksella alkoi väsymys näkyä, etukulmissa valmiit (vai haamuilikohan toinen vähän?), kolmas myös valmiina. Kaikissa yritettiin vahvistaa haukkua mutta pätki pahasti. neljäs ja viides oli pelkkää ilmaisua ihan läheltä. Ekan kierroksen jälkeen olin aika innoissani taas hausta, meni kivasti ja oli kivaa. Vähän hakukärpänen taas ehti puraisemaan, mutta tokan kierroksen aikana jo väsymys toi mieleen että ei ehkä sittenkään haeta takas mihinkään ryhmään...

Imakin pääsi toisella kierroksella hakemaan ukot etukulmista suorapalkalla, vähän hassutteli mutta ei sen väliä, taisi tykätä kovasti! Maastojen jälkeen otettiinkin rennosti, koirien temppuradalla Remo sai kunnian tulla toiseksi (vai olikohan kolmanneksi) parinkymmenen koiran joukosta! Irmelikin suoriutui hienosti, lajeina siis luoksetulo lihapullaärsykkeellä, koirakeilausta, hulahularenkaan läpi, lasten ämpärin tuontia, maitokärryillä ajelua (tähän remo ei suostunut), nouto jossa kapulat olivat päällään rivissä (Remo toi tietysti isoimman, mitä lienee, ehkä 2kg?).

Kaikki kuvat Outi Toni

Sunnuntaina sitten esineruutuporukkaan. Vähän arvuuttelin heti alkuu, jotta kuinkahan on sekaisin puurot ja vellit, eilen oltiin hakuradalla niin voi olla, että Remo mielellään kuvittelee hakevansa ukkoja. Otettiin hämynä siten, että näkee esineitä vievän tyypin poistuvan ruudusta, hieman helpotusta muttei kuitenkaan ihan "hei tässä esineet, viedään ne piiloon, haeppas". No eihän siitä mitään tullut, ihan oli ukkojen haussa ja tuli ekalta pistolta että voi voi, tyhjää oli. Helpotettiin, antti kävi näyttämässä takakulman esinettä mutta ei vieläkään. Muutamaan otteeseen tahkottiin, helpotettiin jne ja kyllähän se lamppu sitten taas syttyi. Remo on kyllä kiva, ei moottori lopu kesken vaikkei ihan mene putkeen, mielellään tekee hommia ja aina hyvin, kunhan ensin vaan tajuaa mitäs sitä taas tehtiinkään! Vinkkinä saatiin, että voisi autolla pyytää hakemaan esineen aina ennen ruutuun menoa (daa, tietysti, miksen ite tajunnut muutenkin?? haukutan aina ennen hakumetsälle menoa) niin ei mene puurot ja vellit sekaisin. Treeniä treeniä, kyllähän se siitä. Ima sai hakea myös esineet, innoissaan lähti mutta yhtään ei noussut, sitten haettiin ruudusta ihan yhdessä, kaikki neljä tuli käteen lopulta ihan hyvin.

Itseni kiusaksi olin vielä tallannut jäljet molemmille, Remolle lyhyehkö (ehkä +200m?) jossa neljä purkkia (uusi vinkki) keppeineen ja imalle vielä lyhyempi ihan mielenvirkistykseksi. Jännitti, sen verran perseelleen meni viimeksi. Janalle "lähetys", ei meinannut millään saada suunnasta ja jäljestä selvää mutta lopulta kyllä lähti oikean jäljen päälle oikeaan suuntaan. Ja jäljesti HYVIN!! Balsamia haavoille. Kaikki purnukat ja kepit niiden päältä löytyi hyvin, aika tarkalla nenällä mentiin ja jäljen päällä. Jälkeä tehdessä ajauduin kohtaan jossa piti valita kiipeänkö kallion päälle jyrkkää seinämää vai sukellanko pusikon läpi ojaan tien viereen ja joudun tekemään tyhmän tienvierus pätkän, valitsin kallion päälle kipuamisen. Ja remo hienosti jäljesti kallion päällekin, perässä pysyjällä oli enemmän vaikeuksia kuin koiralla. Olinpa iloinen onnistumisesta! Iman jälki meni vähän heikommin, pitkässä heinikossa vähän vaikeaa mutta pääsi kuitenkin loppupurnukalle imakin. Hienot koirat!

Jotta ei ihan tylsäksi käy niin suoraan tottiskentälle, ensin paikallaoloon uros bc:n seuraksi, hyvin meni paitsi ihan lopussa kyynärät hieman nousi kun katsoi parin hillumista lelulla. Omalla tottisvuorolla seuraamista (kommentit: niin oliko tuossa jotain korjaamista??) eli hyvin, maahanmenoa josta toivoin apuja nopeuttamiseksi (kommentit: niin mitä vikaa tuossa on??) sekä istumista pitkästä aikaa, ekalla kerralla meni maahan, toisella ja kolmannella jo istui hyvin. Harmitti vähän kun ei saatu maahanmeno vinkkejä, ei kuulemma ole liian hidas. Sitten kapuloiden kimppuun, ensimmäisellä tasamaanoudolla haki oman sijaan esteen vieressä päällään seisovan kapulan kuten edellispäivän temppuradalla :D, toisella avustuksella jo ihan hyvin oman. Vähän näkyi sitä perusvirhettä eli lähetyksessä voisi olla reipas ja edetä suoraan, nyt mateli ja kiemurteli vähän.

Hyppynouto piristykseksi, aivan tosi hienosti!!! Ja oli vasta meidän toinen kerta evö.

Loppuun vielä avustajan kanssa tasamaa ongelmaan kiinni, avustaja käski taistella ja leikkiä kapulan kanssa, hetsata ja heittää jne, remo alkoi jo väsähtämään eikä ihan täysiä tehnyt, puri kuitenkin hyvin kapulaa mitä ei ole aiemmin oikein tehnyt. Saatiin loppuun yksi ihan hyvä treeni, ei kuitenkaan mitään superia, mutta hyvin kuitenkin intoa!

Jotta ei ihan laiskaksi ruveta niin ihan päivän päätteeksi koirien toto, eli juoksukisat. Mietin josko remo joutuu juoksemaan omassa sarjassaan, nopeus tasaisella on pitkäjalkaisen ja kevyen koiran valtti ;) Toiseksi kuitenkin tultiin bc nartun kurvatessa edelle, ima sai kyseenalaisen kunnian tulla viimeiseksi, ei olisi paljon voinut vähempää kiinnostaa! Hih!!

Hah, belgit putsasivat pöydän lopun palkintojen jaossa, remo siis toiseksi temppuradalla, toiseksi totossa, ima viimeiseksi totossa ja meidän ryhmä vielä kolmanneksi suunnistuskisassa (kiitos Sabinan ja Matin briskness-tietouden). heheee Onneksi tultiin aina toisiksi, sillä jaossa oli tyylikkäitä BORDERCOLLIE tervetuloa ovi-kylttejä, eihän meille sellaiset sovi! hahaa!

Tuliaisiksi itselle palkintojen lisäksi hillitön flunssa, siksi olikin aikaa kirjoitella tällainen maratonleirikuvaus!