Neljä takana, 17 edessä. Nimittäin päiviä tikkien poistoon ja lepolomaa. Remon lepäily on tähän mennessä sujunut... ihan hyvin. Ehkä emäntää ahdistaa enemmän, kun tietää kuinka paljon on vielä edessä päiviä. Aika hitaasti menee illat ja päivät kun pitää vaan maata! Toipuminen on lähtenyt hyvin liikenteeseen, ainakin minun silmissäni. Huomattavasti helpompaa on olla sekä koiralla että minulla. Pientä piippailua ollut havaittavissa mutta se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen kolmen viikon kiirastuleen joka käytiin läpi ennen leikkausta!! Perjantai meni melko kipuillen, olin kotona etätoimistoilemassa ja Remon seurassa ja varmaan leikkaussärkyä oli, piipitti tosiaan suurin piirtein koko päivän. Lauantaina oli väsynyt edellisen päivän valvomisistaan, ja nukkui about koko päivän. Sitten onkin päivät alkaneet tuntumaan aika pitkiltä, kun on virkistynyt ja piristynyt...

Eilen maanantaina töiden jälkeen kotona seurustelin Remon kanssa toista tuntia, hauska seuramies tuo Remo. Harjailin, hieroskelin, ja tehtiin vähän temppuja. Ihan hauskaa tuo temppujen opettaminen, nyt pitäisi kyllä katsoa netistä kaikkia juttuja, Remo kyllä mielellään osallistuu! Laineen Terhin näyttämällä sormenpäätekniikalla kevyesti kävin koiraa läpi, koskematta ollenkaan takaselkään. Remo nauttii, parinkymmenen minuutin session jälkeen alkoi venytellä etupäätään ja vielä harjaamisen jälkeen venytti vähän ja nopeasti myös takajalkojaan!! Jes! Hieronta sai myös suolen toimimaan ja saatiin todistaa onnellinen tapahtuma kakkakikkareen muodossa! Hehee, no arvatkaa vaan kun viikon aikana on nähty yksi ainoa paska, alkaa olla jo haluttu vieras...

Tosiaan levosta, koirahan on siis nyt eteiskäytävällä sairastamassa, vielä ei ole tarvittu häkkihoitoa kun on ollut sen verran rauhassa. Silti toki koko ajan huono omatunto kolkuttaa, pissatuksetkin venyy lähes viiteen minuuttiin.. Muttakun se pissa ei meinaa vieläkään oikein irrota! Kivutonta jalannosto taitaa oikeastaan jo olla, mutta sen verran on lähimuistissa koiralla vieläkin se tuska mikä jalannostosta tuli (ja kakkoshädästä myös), että panttailee eikä juuri merkkaa. Pakko siis muutamia minuutteja kävellä edestakaisin tiellä. Tänään aamulla nosti jo kolmesti jalkaa parin minuutin sisällä, että edistystä tässäkin!

Eilen illalla Heimon kanssa ekoihin treeneihin. Tosi kivaa oli :) Otin hyppytekniikkaa ja putkea, myös hyppy-putki yhdistelmää. Ihan hyvältä vaikuttaa hypyt, ei räiskinyt ja kokosi itseään ihan mukavasti. Yksittäisellä hypyllä heittäytyi vähän pöhlösti, mutta tekniikkatreenit jatkuu. Otin vielä keppejä lopussa, mutta Heimo taisi olla vähän jo finaalissa, hösläs ihan typeränä eikä seurannut mun nakkikättä yhtään. Lähti vaan lipettiin ekan kepinkierron jälkeen :D Mutta tää olikin vaan testikerta, pitää miettiä josko noi kepit tehtäisiin sillä Minnan mainostamalla two by two menetelmällä (joka kyllä laiskotuttaa, koska a) ei ole niitä keppejä mulla b) ei ole koiraa saatavilla kun kerran pari viikkoon c) ei pääse hallillekaan kun sillon tälllöin kerran viikkoon.) Toisena vaihtoehtona on Remonkin opetukseen käytetyt verkot/nauhat, näissä haittapuolena se että koira ei ehkä itse tajua hommaa ensin vaan se autetaan tekemään. Heimo ei ehkä ole mikään älykkäin yksilö, tää ei helpota asiaa hehe! Yksi ärsyttävä asia oli myös kireä emäntä, hakutreenit oli menny huonosti niin Hanna huuteli (ihan hyviä ja tarpeellisia) vinkkejä kentän laidalta äkäisenä ja kieränä, ja suuttui heti kun sanoin, että menetkö vähän hypyn edestä. Yritin kuitenkin olla huomioimatta, etten heti möhli tätä hommaa ja suututa Hannaa! Kyllä tästä vielä jotain tulee!