Kuten muutkin koira-aiheiset blogit, myös minä aloitan tämän postauksen valittamalla pakkasista. Kyllä, kunnon talvi on kivaa. Kyllä, on todella kiva että on lunta. Mutta voi hitto että alkaa kyllästyttää! Ei jaksaisi vaan tallailla pitkin jäitä per*e jäässä iltapimeillä. Kaukajärvelle oli näköjään ajettu latukin, JEE, mutta eipä ole tässä männäviikolla paljoa hiihtohommiin ollut asiaa. Sitä paitsi se on tylsää iltapimeällä yksin (no, koirien kanssa). Vali vali!

Torstaina kuitenkin reeneihin, aiheena kontaktit. Edellisellä viikolla harjoiteltiin kisatreeniä ja kontaktit oli ihan persiistä. Ihme homma etten saanut päätä pidettyä kasassa kun oli muka kisatilanne. Roiskittiin vaan jotenkuten. Tällä viikolla sitten otettiin kontaktien tehokuuri, olen tehnyt häivytystreeniä parina aiempana viikkona ennen omia treenejä. Ihan mukavasti jo meni, pl. Aan ylösmeno ja itse ryssimäni puomin ylösmeno ekalla kierroksella. Tätä puomin ylösmenon pysähdystä sitten vahvistettiin useaan otteeseen, ja kyllä se siittä. Nyt murheenkryyninä alkaa olla tuo A-este, aikamoisia roiskaisuja ylösmenossa Remolla. Jotain pitäisi keksiä, mutta en tiedä mitä. Miten kolossaaliskokoisten koirien ylösmenoa voisi parantaa?? Jarin kanssa jotain juonittiinkin, mutta sellaista kaikenkattavaa kikkakolmosta ei ole kukaan (?) minulle kertonut vielä.

Tänään sitten käytiin harjoittelemassa kisakontakteja Lempäälässä SportDogParkin epävirallisissa kisoissa. Remolla 3 starttia ja Imalla kannatuksen vuoksi yksi. Jari oli seuraamassa mukana sivulta, ensi viikon kisoissa en itse pääse viemään Remoa työreissun vuoksi joten ohjaajana tulee toimimaan Salamela. Valitettavan flunssan vuoksi seurasi vain sivusta torstaina ja tänään, mutta lahjattomat treenaa. Ja ehtiihän tässä vielä tulevalla viikolla. Mutta niihin tämänpäiväisiin sitten. Remolla ekassa startissa tein taktisen hyllytyksen, eli sekä keinulla että puomilla palkkasin ylösmenon pysäytyksestä. Oli muuten hyvät myös alasmenot! Toisella radalla (siis sama rata uusiksi) en antanut makkaraa, mutta pysähtyi kyllä ja kehuin ja vapautin, tosi hyvin teki kaikki (pl. A ylösmeno) kontaktit. Harmittava hylsy kyllä tuli kun livahti väärälle esteelle selän takaa alussa huonon ohjauksen takia, mutta so not pienistä. Muuten nollaa loppurata.

Toisen radan aloitti Ima aka Irmeleitsöni. Ihan kannatuksen vuoksi menin, että saa vähän mennä sekin. Imakin on kyllä ilmoitettu ensi viikon kisoihin, mutta en tiedä... Jari salamela ei halua mennä iman kanssa, eikä imakaan kyllä halua mennä salamelan kanssa. Eikä kyllä varmaan kenenkään muun kanssa. Vapaaehtoiset kuitenkin ilmoittautukoon, startti on maksettu ja nimi listassa. Niin, ima teki tosi kivan, kokonaisen, radan, laukkasi koko matkan (!) ja oli muutenkin reipas! Taisi tulla nolla, en ottanut tuomarisihteerin lappua mukaan. Hyvä irmeli! Remon kanssa tässäkin kontaktireeniä, en kyllä antanut nakkia kesken radan mutta tosi hienosti pysähtyi kaikilla ylösmenoilla (pl. A) ja alastuloilla ei ollut mitään epäselvää, otti hyvin ja malttoi odottaa vapautusta. Plussaa myös minulle, että tein oikein. Vitonen tuli siitä prkleen Aan ylösmenosta, prkl. Jotain on tehtävä. Ja pian. Kuitenkin loppupeleissä 2. sija Remolle ja 3. Imalle, tosi hieno palkinto 2. sijasta, Hurttan nahkainen hihna (ks. kuva alla). Lisäksi luita ja imalle nailoninen kokoontaitettava vesikuppi, jolle onkin tarvetta. Iman 3. sija taisi johtua hitaahkosta ajasta, ja 2-luokkalaisena sai vielä tasoitusta eli taisi mennä yliajalle kuitenkin.

Viime viikonloppuna oltiinkin Tahkolla, jossa laskettelu -22 - -17 asteessa oli hirmu kivaa! Tai ainakin ihan ok, vähän varpaita meinasi palella. Ima oli Niinalla ja Remo  isällä ja äidillä hoidossa ja oli käyttäytynyt ihan hyvin. Äiti oli käynyt puolentoistatunnin juoksulenkillä, tätä seuraten kävin keskiviikkona juoksemassa 45 minuuttia Matson ja koirien kanssa. Aivan sulaa hulluutta, chill factory oli varmaan jossain -28:ssä, kun tuuli jonkun verran... Mutta onneksi diplomi-insinöörit ei oo sokerista. Eilen kävinkin pokkaamassa todistuksen ja kättelemässä rehtoria. Ai että on hyvä fiilis!!! Se on vihdoin ohi!

Lauantaina kohti Kalifornian ruosteisia kukkuloita, pitää pitää etänä peukkuja Remon ja Jarin kisamenestykselle ja molempien koirien näyttelymenestykselle 14.2. Hannalle kiitos siitäkin jo etukäteen.