Tällä viikolla ollaan oltu. Ja oon laskeskellut tilastomatematiikkaa ja tehnyt kotoa käsin töitä. Ou jee.

Keskiviikkona kävin kuitenkin ontumassa tokotreeneissä Iman kanssa (parempi ottaa se rauhallisempi...). Nyt nimittäin näen Johannan hyppivän tuolissaan, kun paljastan että osallistutaan tottelevaisuuskokeisiin 7.9., siis Iman kanssa. Joo, edellisen 65 pisteen tuloksen jälkeen vuosi sitten toukokuussa päätin jälleen kerran, ettei IKINÄ enää. Niin vaan aika kultaa muistot. 

Tilanne on tällä hetkellä se, että temput kyllä luonnistuu kotona ja treeneissä, se on sitten aina herran haltuun mitä siellä kehänauhojen sisäpuolella tapahtuu. Kuulostaa perinteiseltä "kyllä se kotona osaa" -selittelyltä, mutta niin se vaan on. Tää on niin monesti nähty. Mun jännitys ehkä häiritsee? Enivei, aika uuden yrityksen, ja nyt mottona "ilon kautta!". Treenattiin paikallamakuuta (joka on meidän 100% liike, en ala kuitenkaan keulimaan, koska mitä vaan voi sattua...) ja hyppyä. Ima oli ihan pörhäkkänä, hyppy alkoi sujumaan oikein hienosti. Ehkä tauko ja lepo ja mamman kanssa kaksin puuhastelu tekee tehtäviään... Kotona ollaan sitten treenailtu kaukoja sekä luoksetulon pysäytyksiä, kutakin vaihtelevalla menestyksellä. Tai itseasiassa ei mitään ongelmia, tää on taas sitten näitä kuinka se tulee tositilanteessa onnistumaan?! Nouto on hyvällä mallilla (saatiin silloin aikoinaan siitä ainoa kunnon tulos, eli arvosana 8), ainoastaan pientä edistämistä on havaittavissa. Pitää käskyttää sitten ajoissa ennen kuin ehtii karata hehe heh. Nähtäväksi nyt sitten jää, mitä tapahtuu. Ollaanhan me kerran saatu hieno ykköstulos, eli jos vaan planeetat ovat kohdillaan, tulos voi olla hienoa.

Remo on päässyt juoksemaan Matson kanssa tällä viikolla. Kuulemma sujunut ihan hyvin.

Ai niin, kiitokset erikseen Hildenin Joukolle jonka heitto "Imasta saisit varmaan kivan tokokoiran" sai miettimään, että josko sitä kuitenkin vähän temppuja yrittäisi koiran iloksi... Katsotaan mitkä fiilikset kisan jälkeen ;)