Jopas on ollut tapahtumarikas viikko, varsinkin terveysrintamalla. Kävi nimittäin niin, että Remo alkoi vappuyönä kuseskelemaan epäilyttävän pitkään (olisi ehtinyt keittää kaffet siinä odotellessa) ja hälytyskellot soivat heti. Sunnuntaina kävin vielä seinäjoen kisoissa (hyi minua, vaikka koirasta oli sairausepäily... muttakunse oli jo ihan normaali lauantaina...), mutta maanantaina sitten heti kusinäytettä Minnan labraan, ja jopas sieltä tiistaina tuli terveisiä että antibiootin hakuun. Perjantaina vielä kertoili, että kasvusto oli kasvanut ihan kunnolla, kun olivat jatkaneet näytteen viljelyä. Eli Remo siis antibioottikuurille. Tämä toisaalta tarkoitti nyt sitä, että sunnuntaiksi suunnitellut Järvenpään kisat jäivät väliin, eka kakkosen startti siirtyy johonkin seuraaviin koitoksiin.

No, keskiviikkona sitten Imalle oli varattu fyssari, sehän jo aiemmin kuvattiin terveeksi mutta on aina niin vaivaisen oloinen... Kovasti ovat suositelleet fyssariksi Elina Karhumäkeä ja sinne siis. Elina diagnosoi heti, että koira keventää vasenta ja hoitaessa löytyi jumeja ja fasettilukkoja rinkarannasta. Ei kuitenkaan mitään vakavaa, ohjeeksi saatiin jo tuttuja jumppaliikkeitä sekä kesällä uintia. Jospa ima jo seitsemäntenä kesänään lopulta laitetaan uimaan??

Mennä viikonloppuna mulla oli hoidossa meidän Enni. Ennillähän oli järkky ripuli ja Hanna leirillä Punkalaitumella ja eihä sitä nyt sinne ripulineen ja kaikkineen raahata... Joten vaadin ennin hoitoon (isännällä oli polttarit joten oli aikaa kakkapartiointiin). Olipa muuten aika järeä ripsakka! Perjantai-lauantai välisenä yönä Enni oli olkkarissa ja oli levitellyt paskatippoja ympäri olkkaria ja keittiötä... Lauantaina kävin kaupungilla illalla ja jätin Ennin belgien kanssa eteiseen mutta laitoin myös pesuhuoneen oven auki. Siellähän oli saunan lauteiden alle kätevästi käyty tekemässä jätökset, kuten vähän toivoinkin. Aikamoinen kakkaralli kyllä oli, päästin koiran ulos 3-4 h välein ja joka kerta teki pari ripaskaa, ja perskarvat oli pesun tarpeessa sitten aina. Melkein pahaa teki enskan puolesta. Mutta tilanne on kai nyt parantumaan päin ja onneksi belgit ei ole saaneet tartuntaa.

No, sitten tämän päiväisiin terveysuutisiin. Käytin tänään molemmat koirat Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa silmäpeilauksessa, siellä on joku geeni/periytymistutkimus meneillään ja peilaus oli ilmainen belgianpaimenkoirille jotka täyttivät tietyt reuanehdot (suvussa kaihia ja/tai tietty ikä). Ima oli edelleen puhdas ja terve, mutta Remoltapa sitten löytyi kaihia vasemmasta silmästä Kaksi selvää sumentumaa oli, mutta eivät onneksi haittaa menoa eikä kyseessä ole leviävä/sokeuttava kaihi. Itse asiassa voipi olla että sumentumat häviävät näkyvistä muutaman vuoden aikana, ja koira todetaan terveeksi. Vuoden päästä kontrolliin ja siitä säännöllisesti varmaan vuosittain. Mutta enivei, panohommat taitaa nyt Remon osalta olla jäissä. Harmin paikka, kun sen verran kiva poika olisi! Mutta pääasiahan on tietysti että koira on yleisterve ja voidaan jatkaa elämää, harrastelua ja kisailua ihan normaalisti!!

Mutta onhan se niin, että Remo on ihanin, rohkein, uljain, parhain ja mitä mukavin kaveri ja sen lisäksi täytti eilen 3 vuotta! Onnea sisaruksille jos sattuvat tätä lukemaan joku omistajista!