Noniin. Kesän, tai ehkä jopa Remon agilityuran, parhaat ja pahimmat treenit mahtuvat kolmeen viime päivään. Viikonloppuna oli Rannikon Timo takkujen reenarina, ja tänään oli ihan perusviikkoharkat.

Lauantaina heräsin aamulla ja kappas, ihmeparantuminen oli tapahtunut, kuumetta ei enää ollut. Vain päänsärky jäljellä, mutta sepä ei treenaamista haitannut. Lauantain treenit oli ensinnäkin kaksi tuntia myöhässä ja toisekseen radalla oli 27 estettä. Teemana lauantaina oli... no, mahtuihan tuonne vaikka mitä. Alussa neljän esteen härpäke (ks. PASKAkuva alla), jossa reenattiin jotain kuviota, jonka nimi on ehkä niisto. Siinä kuitenkin otan koiran vastaan toisen esteen kohdalta ja kädellä ohjaan riman yli kolmannelle. Kuvassa siis kirjain M olen minä ja pidän kättä diman toisella puolella ohjaten koiraa yli ja kolmoselle.  Loppuradalla eniten vitsausta tuottivat keppien lopetus (en voinut irrottautua ajoissa taakse esteelle numero 21) ja... No, itseasiassa se meni muuten aika kivasti. Kotiläksyinä ainakin nuo kepit ja ohjaajalle muikkari, edelleen menen koiran kanssa liikaa ja melkein suoritan sen puolesta. Lisää vaan tilaa ja koiralle hommia.

Lauantai-iltana poikkesin vielä ystävien tupareihin Muroleelle, ja nyt haluankin muuttaa maalle... Hehe... Aika idyllistä, vanha kansakoulu ja hehtaarin tontti, pihasauna ja koirille tilaa. Koiria olikin kylässä parhaimmillaan kahdeksan, tosin kaikki eivät ulkoilleet yhtä aikaa... Ja tuosta kahdeksasta neljä oli minun Enni ja Heimo siis hoidossa.

Sunnuntaina Timon treenit jatkuivat, ja lievästä olosta (juu, jäinkin yöksi vaikka piti ajella illalla kotiin...) huolimatta tuli ehkä kesän paras reeni. Tai jopa koko uran. Meni vaan yksinkertaisesti hyvin, kaikki. Toki tuli virheitä ja niin edelleen, mutta ei mitään ressiä. Treenikuvio sisälsi muun muassa "niistoa" (öö kai..Kohdassa 1-2-3 jossa otan koiraa vastaan kakkosesteen takaa), vastakkaisen käden kääntöä (heitän siis koiran 5:lla 6:lle menemättä itse keppien vasemmalle puolelle ja koiran juostessa putkeen kirmaan 8. esteen eteen vastaanottamaan), kauko-ohjausta (eli koira tulee putkesta nr 6 ja olen jo 8:lla esteellä ottamassa vastaan), jaakotusta (eli ripeää selän kautta käännöstä jos joku lukija ei tiedä, selkä kohti estettä nro 8, oikealla kädellä koira yli ja vasemmalla käännän mukaan esteelle nro 9), takaa leikkausta (9:lle lähetys, leikkaus kohti puomia), puomin kontakteja, pussi, pituus, okseri, kauko-ohjaus okserin jälkeen putkeen ja vastaanottamassa kaukana kepeillä (eli 15 kohdalla lähetän putkeen ja kirmaan keppien nr 17 kauemmalle puolelle huutelemaan). Yksikään rima ei tippunut (!), ja harjoitukset menivät vaan yksinkertaisesti hyvin. Remo teki parhaansa, kuten aina ja ohjaajakin keräsi itsensä suht hyvin ! Aivan mahtavaa oli, agilitykuumetta aivossa Ristoa mukaillen.

Treenien jälkeen Heimo sai mennä agilityä, varmaan eka kertaa ikinä? Heimo meni kolme kertaa suoraan putkeen ja, no siinä se treeni. Koirat oli kyllä aika döö tämän jälkeen, ensin siis lauantain treeni, sitten tuparikyläily jossa saivat juosta pihalla tuntitolkulla ja sitten vielä tämä. Lisäksi Remo ja Heimohan temusivat koko perjantai-illan ja lauantaiaamun...

Tästä päästäänkin siihen paskimpaan treeniin. Ahneena paskana menin tänään viikkoreeniin. Vähän kyllä mietin päivällä josko oli sen verran raskas viikonloppu, ettei mentäisi. Mutta mentiin kuitenkin, kun oli sunnuntaina niin kivaa. Ei olisi kannattanut. Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun kummallakaan, ohjaajalla ja koiralla, ei ollut hauskaa. Paikoittain meni ihan ok, mutta remo taantui johonkin viime kesän tasolle ja juoksenteli rätti hampaissa pitkin kenttää, ei antanut kiinni, puri minua monta kertaa mukavahingossa leikkiessä, (vaikean) keppialoituksen epäonnistuessa jäi vaan räkyttämään eikä enää muka osannut keppejä vasemmalta puolelta... Ja niin edelleen. Välillä räksytimme kilpaa: minä huusin ja Remo louskutti takaisin. Onneksi tajusin lopettaa aika pian, ja päätettiin treeni helppoon suoraan. Enni sai paikata Remoa lopputreenien ajan ja sepä olikin hupaisaa. Onneksi ei ole todistusaineistoa! Heimokin sai mennä taas putkea ihan lopussa, jee jee :)

Mutta mitä opimme tästä? Oli hyvä tietää, missä ne rajat ainakin tällä hetkellä kulkee. Sanoinkin ääneen kouluttajalle, että hyvä oppi tästäkin saatiin.

Eilen illalla tapahtui joku ihme häiriö:

Enni ja Remo nukkuivat sylikkäin. Hyvää yötä itse kullekin!

PS. huomenna kuvia jos ehdin töissä piirtää. Köh tai siis töiden jälkeen...