Viime viikko mennä hurahti ja ehti tapahtua vaikkasta mitä. Monelle ihmiselle tätä hehkutinkin, mutta sanon nyt vielä. Eli torstaiyönä havahduin siihen tietoon, että viikolla 13 alkava jakso yliopistolla tulee mitä luultavimmin olemaan viimeinen EVER. Siis viimeinen!! Ja juu, ei saa koskaan sanoa ei koskaan, mutta sanonpa silti. Voin kertoa, että 11 vuoden opiskelun jälkeen pidän luultavasti vähintään saman pituisen tauon. Töihin ym liittyviä koulutuksia jne ei tietenkään lasketa. Voipi olla hyvinkin, että dippatyön valmistuminen ja itse valmistuminen tapahtuu syksymmällä, mutta siis itse koulu! It's over! Wuhuuuuuuu!!   JIPIIIIIII!!! Tässä vuodatuksessa ei oo tarpeeksi kuvaavia hymiöitä tälle asialle!!! Kraist seik, kun saan tämän vika jakson rypistettyä läpi olio-ohjelmointeineen ja operaatiotutkimuksineen, niin moro vaan! *Luo itseensä uskoa*

No sitten itse asiaan eli koira-asiaan. Männä viikollahan oli toki normi keskiviikkoreenit, missä muistaakseni loistettiin pujottelussa (Kiitos Minna!), eli onnistuttiin keppien sisäänmenossa ja itse asiassa onnistuttiin myös pujottelemaan ilman apurimoja eestaas molemmin puolin. Remo on paras! Tai me mitään loistettu, mutta olinpahan kuitenkin tyytyväinen meidän suoritukseen :) Draivia oli muutenkin ihan tosi kivasti. Jonna on hyvä kouluttaja ja saa meistä aina irti vähän enemmän :) Pöytä ja keinu tulivat uutena, keinua on otettu jonkin verran, mutta kontaktiahdistukseni takia en ole talvella sitä halunnut ottaa. Otettiin kuitenkin esteopetteluna ilman mitään kontakti-targetti-höpön-löpöjä, ihan vaan keinulle ylös, palkka, keinu alas ja palkka, pois keinulta - palkka maassa. Remo ei ressannut keinun kolinoista tai kiikutteluista (tosin semituttua jo ennestään)

Viikonloppu olikin sitten omistettu kokonaan agiliitylle (juu en kirjoittanut riviäkään dippaa ja nyt on huono omatunto). Takkujen hallille tuotiin hyppygurumestari Vappu ALatalo Tanskasta asti ja siinähän se sitten menikin, viikonloppu. Meillähän ei sen kummempia "ongelmia" ole hypyillä, olin enemmän kiinnostunut Remon kohdalla siitä, kuinka sen melko massiivista kehoa ja hyppymotoriikkaa pitää kehittää, mehän ei tietenkään haluta niitä hyppyongelmia! Ja isohko koko tuo mukanaan toki sellaisia asioita, kuten suuret loikat, kehonhallinta, kaarteet jne. Hyppääminen on myös melkomoinen rasitus tuon kokoiselle koiralle, joten vinkit ylläpidosta ja taloudellisesta hyppytyylistä olivat tervetulleita.

Ihan hirveästi tuli asiaa, enkä oikeastaan jaksa sitä tähän avata. Ensimmäisenä päivänä koirat teki ensin töitä yhdellä hypyllä (pari ylitystä), ja neljän esteen perussarjalla (kuuden jalan välit, eli "in-and-out"-jumppasarja hevoskielellä). Tässä kaikki! Ja Remo oli aivan döö illalla (ja Vappu sanoikin että ei enempää etteivät väsy), toisaalta toki se, että odotti 6h ennen omaa vuoroaan autossa&taukohuoneen häkissä = kyttäys. Enivei, tästä päivästä en itse saanut niin paljoa vielä irti, todella vaikea katsoa koirien hyppyjä noviisina, vaikka onkin vankka hevostausta.

Sunnuntaina oli ehkä jo antoisampaa, koirat tekivät sarjaa (3*perushyppy 6 jalan välillä + hyppy 11-> jalan jälkeen) sekä kaarevaa uraa. Ei pysty tätäkään analysoimaan tämän kummemmin :D Siinähän hyppelivät :D Toki eroja näki koirien välillä ja oli ihan tosi mielenkiintoista muutenkin! 

Kotiläksyinä saatiin kokoavien harjoitusten tekemistä (eli perushyppysarjaa), mikä olikin ihan sitä mitä arvelin. Monella muullakin koiralla tämä sama kotiin viemisinä. Varsinkin Remolla, joka on pitkä roikale (kuulemma tanskandogin kokoinen belgi ) harjoitusvinkki tulee ihan tarpeeseen ja hyvään saumaan! Säästetään loppupäässä uraa, kun tehdään pohjatyö huolella ja kehitetään parempaa hyppytekniikkaa. Lisäksi saatiin vinkkejä syvien lihasten jumppaamiseen, näistä onkin Jari joskus vinkannut, mutta olen armottoman laiska ollut. Nyt ryhdistäydytään! Hyvää antia saatiin myös pk-hypyn treenaamiseen! Samalla tekniikallahan tätäkin hiotaan, esteen eteen maapuomi, palastellaan meno ja tulohyppyjä, kapulan kanssa tulo varsinkin tehostetaan paremmaksi, ettei koira hyppää pää pystyssä kilon kapula suussa. Tässä takaisintulossa siis koiran targetti on ensin maassa jalkojen välissä, eikä suoraan kapula/kontakti ohjaajaan. Ensin ilman kapulaa toki takaisintuloa :) Todella sekavaa muuten tämä teksti! Anteeksi kaikki kolme lukijaani, voitte skipata suoraan loppuun.

Viikonloppuna oli pari muuta melko "hauskaa" tilannetta. Nämä molemmat itse asiassa sattuivat samalla ulkoilutuskäynnillä. Elikkä lähdin lämmittelemään Minnan Tykkiä ja otin Remon mukaan. Seuraksi lähti Uma & omistajansa Milla. Käveltiin läheiselle huoltikselle "puuterinlisäykselle" ja Millan mennessä vessaan otin kaikki kolme koiraa. No eipä mitään, Uma aloitti virkeän äiti-älä-jätä-räkytyksen, muttei vetänyt. Mutta mutta... Siirryin huoltiksen takana olevan kävelytien reunaan, jonka sivulla oli sorsia ja joki. Remon mielestä aivan mahtavaa!!! Minulla oli tietenkin jalassani kevyet kesälenkkarit, ja Remon & kahden muun koiran kiskoessa sujona minua kohti sorsia, tunsin kyllä eläväni. Heh... Noo koirat hallintaan, sorsien tiivistä tuijottelua, Tykki sijaiskärsijänä ja ainoana tottelevaisena koirana komennettu maahan. Keräilen siinä hihnoja ja haen tasapainoa takaisin, kunnes humps, juuri sillä sekunnilla, kun Remon hihna ei ole ihan täysin kädessä, joku mielenkiintoinen sorsa suorastaan kutsuu kohti jokea. Colliet ja minä jäämme tielle ihmettelemään, kun Remo käy jahdissa ajaen kaikki n 50 lintua joen toiselle puolelle ja vetää pari rinksaa pitkin rantaa onnesta soikeana. Huudan toki pää punaisena, mutta kahta koiraa pitelevänä en paljon muuta voi. Kun sorsat oli ajettu vastarannalle, tyytyväinen Remo palaa lähtöpaikkaansa. Joku nainen tuli siihen vielä iloisesti kommentoimaan, että "sulla pääsi koira irti". Aijaa! Ihanko totta! Enpä huomannut! Oli kyllä ihan ystävällinen ja kyseli roduista . Säikähdin vaan, että Remo hyppää sinne jokeen ja onpa sitten kiva. Näin on kerran käynyt keväisellä Hatanpäällä viime vuonna. No ei hypännyt tällä kertaa.

Toinen juttu onkin sitten oikeasti jännä, ainakin minun mielestäni. Tiedetäänhän se, että koirilla on hyvät aistit, mutta silti! Mun vuorolla vessaan säästin Millaa ja sidoin Remon tolppaan kiinni odottamaan. Kuulemma Remo oli reagoinut minun tulooni jo huomattavasti ennenkuin ilmestyin ovesta ulos, eli toisin sanoen oli kuullut/haistanut/aistinut minut sinne 50m päähän kauas, vaikka olin vielä huoltamorakennuksen sisällä. Käsittämätöntä! Siis oikeasti.  Mutta Remo onkin alusta asti ollut maailman paras ja hienoin henkivartijani ja kaverini, omituinen juuri minulle tarkoitettu koira, nimikin oli jo valmiina ennenkuin tiesin koko tyypistä. Ima raukka, yritän aina muistaa paijata sitä, ettei jää ihan huomiotta! Tärkeä sekin omalla Imamaisella tavallaan!

Pitkä sepustus, mutta muistin Imasta, että Vapun koulutuksessa sain pienen ahaa-elämyksen koskien myös Imaa. Eikä edes kovin pieni, vaan ihan sellainen, että kesäkauden alettua voisin paneutua Iman ongelmiin ja yrittää ehkä työstää Imankin agilityjä, eri asia vielä mihin saakka :) Virheitä on tehty aikanaan, sen huomasin (ja tiesinkin, mutta silti). Liikaa nostettu vaatimustasoa koiran kykyihin ja fiilikseen nähden, eli nyt alkuaskeliin takaisin, ja palkkaa miljoonasti lisää (tiedettiin juu tämäkin...).

Hups, tulipas nyt tilitettyä!