Keskiviikkona pääsin vihdoista viimein talvihalliimme agilitytreeneihin, jee! Oli tosi kiva agiliidata Remon kanssa piiiitkän tauon jälkeen. Treenit meni ihan ok, alussa jotenkin varoin mattoalustaa itse ja Remokin oli epänormaalimpi, tosi kiinni mussa eikä ironnut yhtään. Lopussa olikin jo normaali oma itsensä, tai no ehkä ei ihan niin irtoava, mutta kuitenkin. Koira ei jännittänyt sisätiloja ollenkaan, vaikka etukäteen vähän arvelin ekan kerran menevän totuttelemiseen. Vähän ensin ihmetteli mutta tajusi pian, että agiliitoahan me sinne tultiin tekemään :) Itse olin se heikko lenkki ja jotenkin varoin tosiaan ja hipsuttelin enkä kunnolla ohjannut. Lisäksi sössin keppien kanssa, ja ohjaan liikaa koiraa. No onneksi meillä on tulossa ohjurit, niin saan antaa Remon tehdä niiden avulla eikä tarvitse mennä väliin räpeltämään.

Tiistaina tapahtui jotain, jonka takia saatte ruoskia minut, arvon lukijani (kaikki te kaksi. No pääsenpähän vähemmällä ;). Olin iltalenkillä tavanomaiseen tapaan läheisellä pururadalla ja poikkesin (pilkkopimeään... tulisipa jo lunta prhana!) lähimetsään heittelemään keppiä. No, Remo oli irti ja ima remmissä. Remo poikkesi takaisin lenkkipolulle ja bongasi mäen päällä tulevat irlanninsetterit. Ja mitäpä siinä, lähti tietenkin niiden luokse. Hävetti... :D Plussat Remolle, joka oli tottelevainen ja tuli hetimiten takaisin kutsusta (ihana koira!!) eikä muutenkaan ole riidanhaastajatyyppiä. Plussat myös settereiden omistajille, jotka ainakin sanoi, että ei se mitään kun pyytelin anteeksi... Miinukset minulle, hyi hyi!!

Olisi tehnyt mieli myös hakuilla, mutta ikävä kyllä ei saatu tarpeeksi porukkaa kasaan, joten ollaan vaan oltu tämä viikonloppu. Ensi sunnuntaina sitten!

Ima on erikoistunut kenkien kanteluun, sillä on toiveissa saada palkkaa... Onkohan sillä nälkä? Punnitsin itseasiassa koirat tänään ja Ima painoi 20kg, Remo 25kg. Luikkana jätkä! Luulin että olisi painavampikin. Ima oli oikein hyvässä kunnossa, ei ole tullut ylikiloja sterilisaation jälkeen.