Otsikkoon viitaten, koirat ovat olleet viime päivät jörkyttävässä ripuli-oksennustaudissa. Tai no, the päivä oli tiistai ja sitä vastaava yö. Maanantaina annoin syötäväksi näyttelystä viikonloppuna ostetun naudan polvilumpion, paistetun. Ruoan kanssa illalla annoin myös pakkasesta sulatetun vanhan kanakastikkeen, joka itseasiassa haiskahti ehkä vähän epämääräiseltä... Tiedä sitten kumpi oli syyllinen, alun lumpioepäilyn jälkeen olen kääntymässä kanakastikkeen puolelle, sillä myös Remo sai ripulin ja se, jos jokin on epänormaalia. Tietty voihan olla että siihen polvilumpioon on joku pöpö pesiytynyt, tiiä häntä. No itse asiaan, kahden aikaan yöllä heräsin siihen, että molemmat koirat huutaa eteisessä. Ja silloin, jos ne huutaa keskellä yötä (ja varsinkin, jos Ima on äänessä), on jo kiire. Yön aikana rampattiinkin sitten ulkona noin viisi kertaa, ja kerran ehti kuitenkin tulla jo lattiallekin, kun en ollut herännyt :( Aamulla rumba jatkui, välillä Remo pyysi ulos, välillä Ima. En uskaltanut edes töihin lähteä, sen verran oli tilanne päällä. Onneksi on mahdollisuus tehdä etätöitä kotoa käsin! Olin myös melko väsynyt yön valvomisesta, joten ihan hyvä ratkaisu. Eläinlääkäri ohjeisti riisi- ja Attapekt-kuurille, sillä ollaan nyt pärjäilty ihan hyvin. Ima vielä eilen kerran ripuloi illansuussa, muuten ei ole paljon tuotoksia tullut, eipä ole mitään mitä tuottaakaan tuolla riisikuurilla :D Uutta kakkaa odotellessa siis.

Sitten viikonlopun näyttelytuloksiin. Tällä kertaa tulessa oli jälleen Remo nuoren miehen kesäturkissaan. Remo on tässä viimeisen parin viikon aikana kasvanut ehkä tuohon murrosikään ja kovasti paikan päällä räyhäsi muille koirille ja varsinkin uroksille... Myös jo niin kehumani ohitukset lenkkien yhteydessä ovat saaneet runsaasti takapakkia, kaikille vastaantuleville koirille on uhottava hieman tai hieman enemmän. Niin siis ne näyttelyt, esitys meni "ihan" putkeen. Johanna halusi ensin esittää Remon, en ehtinyt siinä hässäkässä vastustaa vaan Remo lähti lennossa siitä kehään. Epäilin kyllä onnistumisprosenttia... Ei olla harjoiteltu muiden esitettävänä oloa ja sitten vielä jännittävät ympäristöt ja kehässä mukana olevat muut koirat. Avot, tulos oli riitelevä koira joka hyppi, hillui ja möykkäsi :D Haukkui vaan mun perään eikä tainnut juosta metriäkään kunnolla, sen verran että antoi tutkia itseään ja Johannan näyttää hampaat, onneksi oli ymmärtäväinen tuomaritäti. Kesken esityksen sitten vaihdettiin händleriä lennosta ja kyllä se onneksi mun kanssa siitä asettui. Juostiinkin ravia jopa, seisominen vähän niin ja näin. Ei vielä lapsen hermo ihan kestä moista seisoskelua... Tuomaritäti oli tosiaan kovin ystävällinen, oli sanonut Johannalle, että koira kuuluisi kokonsa puolesta lähinnä avoimeen luokkaan. Meille sanoi, että varmaan hyvin menestytään tokossa (toivottavasti!), mutta valitettavasti koiran koko, väärä väri, kehittymätön kroppa ja ei-showkunnossa oleva turkki eivät anna aihetta erinomaiseen. Tyydyttiin sitten siniseen nauhaan ja "hyvä"-arvosanaan. Toivotti tervetulleeksi takaisin parin vuoden päästä, joka onkin totta. Ajattelin erkkarin jälkeen jättää Remon kasvulomalle, mitäpä noista makselemaan, kun keskeneräinen se on. Pojat kun kehittyy nii hitaasti, raukat ;) Paitsi, että en taida tälle samaiselle tädille koiraa enää viedä, värihän ei tuosta muutu sen intensiivisemmäksi (lapussa luki, että "colour should be more intensive".

Sitten pari poseerauskuvaa, photos by Johanna Tolonen:


Tässä tämä kehittynyt ja hyvässä karvassa oleva massiivinen uros ;)


Viikonloppu meneekin Varkaudessa agilityn sm-kisoissa, yleisössä tosin. Vähän festarimeininkiä, kun provissirokki menee ohi suun! Asuntoautoilua ja grillailua parkkipaikalla :)