Mikäpä sen mukavampaa kuin herätyskello 4:40 perjantaiaamuna soimassa. Nokka kohti Turun satamaa ja laivalla Ahvenanmaalle. Toki aina työpäivän voittaa, ei siinä mitään. Perjantaipäivä ja ilta olikin sitten oleskelua ja syömistä Maarianhaminassa ja valmistautumista lauantain kisoihin. KÄytiin tutustumassa paikallisiin historiallisiin monumentteihin:

 

Lauantaina herätyskello herätti tällä kertaa klo 7, "hyvin" nukutun yön jälkeen. Eli en nukkunut kunnolla ollenkaan, hortoilin vaan pitkin yötä.

Lauantain eka rata agilityrata. Todella hyvä kompakti ja hallittu rata, ei kaaosta eikä häsäystä. Aivan mahtava! But there is always a but. Kepeiltä itse menin vasenta puolta ja oikealle käännöksessä olin myöhässä, tai siis en uskaltanut lähteä kovin edes vedättämään ettei tule keppivirhettä, ja tsädäm tyrkkäsin Remoa oikein huolella polvella kylkeen, että "TUONNE PUTKEEN prkl". Olisi pitänyt taikoa joku vastainen käsi tms siihen, mutta polvi vaan tuli sieltä ihan vahingossa. Rata muuten ihan puhdas. 4-5 väliin valssi, kerrankin onnistunut. Samoin välille 8-9 onnistunut valssi. Muuten mukavaa sujuttelua.

Huom! Kuvan esteet ja niiden suhteet ERITTÄIN suuntaa antavia!

Toinen rata NOLLA jeeeeeeeeeeeeeee!!! Wuhuu!! Hyppäriltä hyvä rata, olin varsin tyytyväinen. En edes kunnolla muista, miten se rata meni joten ei tule piirtämisiä. Mukavaa oli, kun iltakaljalla vielä ihmiset muisti sanoa, että hyvä rata oli. Ja olikin ja viimeinkin saatiin se hiton nolla! Kolmas sija tuli ja viikkarin lahjakortti sekä RC-lahjakortti.

Pakollinen poseerauskuva piti ottaa, koska näitä ei ole saatu vielä yhtään

Lauantai-iltana nukuttikin jo kovin, joten sunnuntain herääminen klo 6 oli pelkkää iloa ja onnea! Rata ei sitten ollut iloa ja onnea, vaan reipas hylky. No, kerrankin reipas katastroofihylky, eikä mikään läheltäpiti-rata.

Pahoittelen taas erittäin väärin suhteutettua ratapiirustusta, mutta idea on yllä. Remo kävi jo kuumana (väsymystä?) ja räkyttää paukutti lähdössä todella rasittavasti. Puomin ylösmeno, ei tapahtumia. Puomin alastulo, ei tapahtumia. Itse olin siis oikealla puolella. Hypyltä nr 4 suoraan putkeen nr 6 ohittaen hypyn nr viisi. Näin tapahtui usealle koirakolle, en ollut huomannut rataantutustumisessa että linja "ulkonee" plus olin ajatelltu että saan puomilla vähän etumatkaa (mikä ei olisi kyllä taannut onnistumista silti). No, se oli sitten siinä. Moni koirakko, myös me jatkossa, erehtyi takaisin puomille putken jälkeen, olisi pitänyt vekata putkelta. Loppu oli aika ok, aan alastulokontakti hyvä, valssi kohdassa 13-14 hitusen myöhässä, onnistuneet kepit kuten suunniteltu, lopussa vielä melkein ohi esteellä 18, olin varmaan liikaa maalia kohti. No, näin tällä kertaa. Ei kuitenkaan turhan nolo hylsy, tulostaso oli luokkaa 17 hylsyä ja 6 tulosta joista yksikään ei ollut nolla. Samaa tasoa olivat minit ja medit, olikohan yhteensä kaksi nollaa. Eli aika hankala ykkösten rata!

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut matka. Ei yhtään katkennutta akillesjännettä (kuten vuosi sitten) ja Remo ja Tykki tuli hyvin juttuun. Kerran oli vähän tullut sanomista kun eivät mahtuneet hotellihuoneessa eteiseen yhtä aikaa... Muutoin pidettiin huoneiden eri puolilla ja toki omissa häkeissään. Kuitenkin lenkeillä ja varsinkin vapaana mennä hunttasivat kylki kyljessä yhdessä Ihania! Remon kanssa oli jo helpompi matkustaa, hotellissa rauhoittui jo paremmin (eka yö taas hitusen levoton) ja hälinähallissa makasi häkissään ihan rauhassa. Tosin vähän näkyi sunnuntain radalla "aivotnarikkaan"-menoa jo, mutta kyl tää tästä!

Hyvä viikko, keskiviikkona tokon alo1, lauantaina hyppärinolla ja tulevana keskiviikkona diplomi-insinööriytyminen! Suunta voi olla enää alaspäin!