Eilen sitten Remo leikattiin. Päivä oli pitkä ja raskas!! Aamulla lähtö klo 7:00, tällä kertaa en halunnut myöhästyä. Leikkaus oli siis alkava klo 9:30.

Aamu lähti heti "hyvin" käyntiin... En ole muutenkaan aamuihmisiä ja herääminen klo 6 sekä operaation jännittäminen antoivat pikantin lisän. Hermostutti, v*tutti ja mitä nyt kaikkee, laitoin vahingossa aamupalaleipäpaketin jääkaappiin ja hammasharjan meikkipussiin. Kaiken kruunasi se, kun vahingossa vetäisin itse Remon lääkkeet Kyllä! Jestas... Se pilleri oli kädessä ja ajattelin että otanpa lasin vettä, sit seuraava ajatus on että missäs se pilleri on? Piti oikein tunnustella ruokatorvea, että helvatti, taisin heittää sen automaattisella refleksillä omaan suuhun kun sopivasti oli kädessä... Ei jumalavite! Mietin hetken että pitääkö tässä nyt ruveta itseään oksettamaan, lusikallinen suolaa vai sormet kurkkuun (yäk!). Vein koirat pihalle ja yritin vähän yskiä, eihä sieltä mitään tullut Ei auttanut kun lähteä ajelemaan Espoota kohti ja toivoa ettei kolmiolääkkeellä ole kovin pahat sivuvaikutukset. Että näinkin voi käydä! Vähän nauratti, pitääkö soittaa myrkytyskeskukseen että otin ite vahingossa koiran lääkkeet, mitä teen. Neurontin on kylläkin ihmisten lääke, epilepsiaan ja pitkäaikaiseen neuropaattisee kipuun tarkoitettu. Ei vaivannut iskias ajomatkalla... Luin netistä sitten lääkeselostuksen (olin heittänyt sen pois kun se menee ärsyttäväsit ryttyyn siellä rasiassa), selostuksessa kiellettiin nimenomaan ajamaan tai käyttämään monimutkaisia laitteita jos ei tiedä kuinka lääke vaikuttaa. Lisäksi voi aiheuttaa huimausta, väsymystä jne.. Normipäivä!

Remo sitten sairaalaan, sinne jäi nukutettavaksi, itse menin taas Karaportin toimistolle päiväksi. Onni on jousta työ! Viiden aikoihin kävin sitten koiran hakemassa pois, lääkäri jo soitteli päivällä että leikkaus oli sujunut ihan ok. Ei ollut saanut poistettua ihan kaikkea kudosta siitä välilevyn kohdalta, mitä siis muodostuu aina tuollaisten yhteydessä. Kuitenkin hyvin oli mennyt.

Kotiutusohjeiksi saatiin 21 pv päästä tikit pois ja sitten saa vähän enemmän liikkua. Eka viikko täydellistä lepoa ja pari seuraavaa semitäydellistä lepoa. Fyssaria ei oikeastaan tarvittaisi, vain jos tulee jotain erityistä. Tosi ylimalkaiset ohjeet itse asiassa saatiin, mutta aktiivisesti otin heti itse yhteyttä Timoon ja tehdään viikkokohtainen kuntoutussuunnitelma. Tämä koko prosessi vie minut perikatoon, nyt ei olisi varaa enää mihinkään fyssareihin, sitä paitsi niitä ei vakuutus maksa paitsi jos ell tekee ne... Just joo! Muutenkin koko operaatio meni jo omasta pussista... ARgh! Rahaahan se on vaan joo ja pääasia että saadaan kaveri kuntoon... Ei paljoo lohduta. Köyhällähän nää tuhannet eurot tietysti tuntuu. Ei paljoo helpota, että ehdittiin just varata ja osin maksaa häämatka.

No oli niin tai näin, leikkaus on nyt suoritettu ja Remo makailee tuolla eteisessä, piipittää ja vinkuu. Taitaa olla vielä krapula ja leikkaussärkyjä. Reipas nuori mieshän se on yleensä, joten eiköhän tästä päästä taas elämän alkuun! Jos vaan jaksaisi ottaa tuon pakkolevon rauhassa, meinaa mielenterveys mennä kun ei voida mitään tehdä.. Tuntuu ihan eläinrääkkäykseltä. Aktivointivinkkejä otetaan vastaan!