sunnuntai, 24. lokakuu 2010

Nyt se tämäkin sitten muuttaa!

Uusi osoite on http://mairajal.wordpress.com/. Vielä hetki menee säätäessä, mutta nätimpi ja kätevämpi on ku vuodatus, I garantee!

lauantai, 23. lokakuu 2010

Viikko takana!

Jea, nyt on viikko sairaslomailua takana! Eli yksi viikko lähempänä tervehtymistä. Sille kippis! =)

Niinkuin viime postauksessa kirjoittelin, Remo alkoi jossain maanantain tietämillä näyttää elon merkkejä, ja niitä on nyt nähty entistä enemmän. Oikeastaan Remon mielestä ei tarvitsisi enää lomailla ollenkaan! Mutta periaatteessa viikko on mennyt kuitenkin ihan ok, onneksi on aika hiljakseen tuolla eteisessä eikä piippaa ihan koko aikaa. Istuu tuossa portaiden edessä ja ihmettelee, välillä kuuluu hiljainen "nyyh!".

Jos ei jotain hyvääkin tässä, nimittäin on tullut rakennettua sitä kuuluisaa suhdetta koirien kanssa. Enpä ole ennen näin paljon seurustellut ja viettänyt aikaa noiden kanssa, yleensähän ne tässä kotona menee siinä sivussa. Ja lenkillä siellä edellä. Ja sitten siellä koulutuskentällä ja treeneissä sitten sitä katsekontaktia tehdään. Joskus vähän jotain jutskaillaan ja mietiskellään ja temppuillaan yhdessä kotonakin. Näin kärjistettynä. Nyt olen ottanut tavaksi, että kotiin tullessa pihalla käynnin jälkeen ollaan Remon ja iman kanssa jutskailtu, vähän hieroskeltu ja harjailtu, ja sitten temppuiltu. Keskiviikkona opetin Remoa tunnistamaan pikkurillin ja etusormen, oppipa muuten todella nopeasti! Tiistaina tehtiin katsekontaktiharjoituksia ja pään jalkojenväliin laskemista. Huomasin muuten, ettei koirani ole aiemmin osannut käskystä ottaa kontaktia! Paitsi niissä rutiinitilanteissa, sivulle tuloissa ym, muttei puhdasta katso-käskyä ole. Mutta nyt on! Temput huipentuu aina siihen, että pyydän Mattia yleisöksi, se on aina jännä paikka Nauru

Tiistai-iltana kävin hakemassa tutulta lainaan koiran aktivointipelejä, sepä vasta jännää olikin. Aloitettiin Tornadosta, jossa on pari kerrosta pyöriviä puulavoja ja koloissa nameja, ja koiran pitää tajuta niitä sieltä saalistaa. Parin-kolmen ekan kierroksen jälkeen Remo oli aivan sippi! Seuraavana päivänä edettiin korkeimmalle levelille: toinen koirista paikallamakuussa vieressä nami jalkojen välissä katsoo, kun toinen koirista pelaa. Molemmat läpäisivät tämän levelin! ;)

Perjantai olikin aivan huippupäivä! Aamulla ensinnäkin tapahtui taas parantumisen edistymistä, Remo nimittäin kaapi takajaloilla kakkaamisen jälkeen. It's a victory! hehe :D Sitten fyssarille (Karhumäen Elinalle) vesijuoksuun. Ensin ihmeteltiin liikkeitä maan tasalla, Elina oli ihmeissään että onko tämä koira todella leikattu viikko sitten.  Liikkeet siis hyvät ja suht puhtaat. Kevennystä välillä vasemmalta, varmasti kipumuistissa on pitkään vielä takajalan varominen. Hoitohuoneessa mietiittiin kuntoutuksen aloitusta, ensi maanantaina voidaan Elinan mukaan jo aloittaa jumppailu, 3* 1min mäkitreenit ja lyhyet ravipätkät. Lisäksi kavaletteja ja jumppaliikkeitä. Kiva juttu! Vähemmän kiva juttu oli se, että Elinan mukaan saadaan unohtaa agility lopun iäksi Päättämätön Vähän sitten otti sanojaan takaisin, kun sanoin että usea eri lääkäri ja muu asiantunteva ovat sanoneet juuri päinvastaista... Kuitenkin vähintään tämä talvi ollaan pois pelistä, mutta sen kestän vaikka päälläni seisten, jos vaan joskus takaisin radoille saadaan palata.

Remo vesialtaaseen, se ei ihan helpoin houkuttelutyö ollutkaan... Tässä esimerkki sivulta http://www.karhumaki.fi/elainfysioterapia/vesiterapia.htm:

ves17.jpg

Remo jaksoi kävellä kokonaiset 25 minuuttia! ja käveli kuin kone Nauru Suhteellisen tasaiset taka-askeleet ja hyvä kunto. Oli muuten väsynyt ja onnellinen koira tämän jälkeen <3 Olipa mukavaa!

Koirien perjantain kruunasi vielä illalla syödyt lihaisat hirvenluut... Oijoi! Kaverin isä on hirviporukassa ja sieltä meille säkillinen verisiä ja lihaisia luita, nam nam (paitsi minä se olen joka ne jäljet siivoaa, yök). Nyt odotellaan sitten kakkakellon kilkatusta, tein ennakkoon estävää työtä syöttämällä illalla piimää ja psylliumia. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Tänään lauantaina vielä uutta edistymistä tervehtymisessä, Remo tuli ensimmäistä kertaa sitten 24.9. lauantain nuo olkkarin portaat ihan vapaaehtoisesti! jes! Oukei, myönnän että ensin vähän houkuttelin, sen verran on tosiaan kipu hyvässä muistissa... Mutta ekan kerran jälkeen Remo tajusikin ettei tässä olekaan kipua enää ja on nyt tullut tänään tänne keittiöön <3 <3 kerjäämään ihan itse <3. Kiittämätön kaveri kylläkin, palasi päiväunille tuonne eteiseen, taitaa viihtyä siellä hyvin.

Tässä vielä pari kuvaa, Remosta otettu kuva siltä päivältä kun käytiin magneeteissa :( Pitänee ottaa vielä kuva komeasta (?) leikkausarvesta, hienot niitit on haavaan niitattu.

1287819329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Imasta vielä vanha ja huonolaatuinen kuva kevätkesältä 2007, kun tuo riiviö otettiin meille asumaan! Perkale!

1287819414_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

tiistai, 19. lokakuu 2010

4/17

Neljä takana, 17 edessä. Nimittäin päiviä tikkien poistoon ja lepolomaa. Remon lepäily on tähän mennessä sujunut... ihan hyvin. Ehkä emäntää ahdistaa enemmän, kun tietää kuinka paljon on vielä edessä päiviä. Aika hitaasti menee illat ja päivät kun pitää vaan maata! Toipuminen on lähtenyt hyvin liikenteeseen, ainakin minun silmissäni. Huomattavasti helpompaa on olla sekä koiralla että minulla. Pientä piippailua ollut havaittavissa mutta se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen kolmen viikon kiirastuleen joka käytiin läpi ennen leikkausta!! Perjantai meni melko kipuillen, olin kotona etätoimistoilemassa ja Remon seurassa ja varmaan leikkaussärkyä oli, piipitti tosiaan suurin piirtein koko päivän. Lauantaina oli väsynyt edellisen päivän valvomisistaan, ja nukkui about koko päivän. Sitten onkin päivät alkaneet tuntumaan aika pitkiltä, kun on virkistynyt ja piristynyt... Nauru

Eilen maanantaina töiden jälkeen kotona seurustelin Remon kanssa toista tuntia, hauska seuramies tuo Remo. Harjailin, hieroskelin, ja tehtiin vähän temppuja. Ihan hauskaa tuo temppujen opettaminen, nyt pitäisi kyllä katsoa netistä kaikkia juttuja, Remo kyllä mielellään osallistuu! Laineen Terhin näyttämällä sormenpäätekniikalla kevyesti kävin koiraa läpi, koskematta ollenkaan takaselkään. Remo nauttii, parinkymmenen minuutin session jälkeen alkoi venytellä etupäätään ja vielä harjaamisen jälkeen venytti vähän ja nopeasti myös takajalkojaan!! Jes! Hieronta sai myös suolen toimimaan ja saatiin todistaa onnellinen tapahtuma kakkakikkareen muodossa! Hehee, no arvatkaa vaan kun viikon aikana on nähty yksi ainoa paska, alkaa olla jo haluttu vieras...

Tosiaan levosta, koirahan on siis nyt eteiskäytävällä sairastamassa, vielä ei ole tarvittu häkkihoitoa kun on ollut sen verran rauhassa. Silti toki koko ajan huono omatunto kolkuttaa, pissatuksetkin venyy lähes viiteen minuuttiin.. Muttakun se pissa ei meinaa vieläkään oikein irrota! Kivutonta jalannosto taitaa oikeastaan jo olla, mutta sen verran on lähimuistissa koiralla vieläkin se tuska mikä jalannostosta tuli (ja kakkoshädästä myös), että panttailee eikä juuri merkkaa. Pakko siis muutamia minuutteja kävellä edestakaisin tiellä. Tänään aamulla nosti jo kolmesti jalkaa parin minuutin sisällä, että edistystä tässäkin!

Eilen illalla Heimon kanssa ekoihin treeneihin. Tosi kivaa oli :) Otin hyppytekniikkaa ja putkea, myös hyppy-putki yhdistelmää. Ihan hyvältä vaikuttaa hypyt, ei räiskinyt ja kokosi itseään ihan mukavasti. Yksittäisellä hypyllä heittäytyi vähän pöhlösti, mutta tekniikkatreenit jatkuu. Otin vielä keppejä lopussa, mutta Heimo taisi olla vähän jo finaalissa, hösläs ihan typeränä eikä seurannut mun nakkikättä yhtään. Lähti vaan lipettiin ekan kepinkierron jälkeen :D Mutta tää olikin vaan testikerta, pitää miettiä josko noi kepit tehtäisiin sillä Minnan mainostamalla two by two menetelmällä (joka kyllä laiskotuttaa, koska a) ei ole niitä keppejä mulla b) ei ole koiraa saatavilla kun kerran pari viikkoon c) ei pääse hallillekaan kun sillon tälllöin kerran viikkoon.) Toisena vaihtoehtona on Remonkin opetukseen käytetyt verkot/nauhat, näissä haittapuolena se että koira ei ehkä itse tajua hommaa ensin vaan se autetaan tekemään. Heimo ei ehkä ole mikään älykkäin yksilö, tää ei helpota asiaa hehe! Yksi ärsyttävä asia oli myös kireä emäntä, hakutreenit oli menny huonosti niin Hanna huuteli (ihan hyviä ja tarpeellisia) vinkkejä kentän laidalta äkäisenä ja kieränä, ja suuttui heti kun sanoin, että menetkö vähän hypyn edestä. Yritin kuitenkin olla huomioimatta, etten heti möhli tätä hommaa ja suututa Hannaa! Kyllä tästä vielä jotain tulee!

perjantai, 15. lokakuu 2010

Leikkauksessa

Eilen sitten Remo leikattiin. Päivä oli pitkä ja raskas!! Aamulla lähtö klo 7:00, tällä kertaa en halunnut myöhästyä. Leikkaus oli siis alkava klo 9:30.

Aamu lähti heti "hyvin" käyntiin... En ole muutenkaan aamuihmisiä ja herääminen klo 6 sekä operaation jännittäminen antoivat pikantin lisän. Hermostutti, v*tutti ja mitä nyt kaikkee, laitoin vahingossa aamupalaleipäpaketin jääkaappiin ja hammasharjan meikkipussiin. Kaiken kruunasi se, kun vahingossa vetäisin itse Remon lääkkeet Kieli ulkona Kyllä! Jestas... Se pilleri oli kädessä ja ajattelin että otanpa lasin vettä, sit seuraava ajatus on että missäs se pilleri on? Piti oikein tunnustella ruokatorvea, että helvatti, taisin heittää sen automaattisella refleksillä omaan suuhun kun sopivasti oli kädessä... Ei jumalavite! Mietin hetken että pitääkö tässä nyt ruveta itseään oksettamaan, lusikallinen suolaa vai sormet kurkkuun (yäk!). Vein koirat pihalle ja yritin vähän yskiä, eihä sieltä mitään tullut Huuto Ei auttanut kun lähteä ajelemaan Espoota kohti ja toivoa ettei kolmiolääkkeellä ole kovin pahat sivuvaikutukset. Että näinkin voi käydä! Vähän nauratti, pitääkö soittaa myrkytyskeskukseen että otin ite vahingossa koiran lääkkeet, mitä teen. Neurontin on kylläkin ihmisten lääke, epilepsiaan ja pitkäaikaiseen neuropaattisee kipuun tarkoitettu. Ei vaivannut iskias ajomatkalla... Luin netistä sitten lääkeselostuksen (olin heittänyt sen pois kun se menee ärsyttäväsit ryttyyn siellä rasiassa), selostuksessa kiellettiin nimenomaan ajamaan tai käyttämään monimutkaisia laitteita jos ei tiedä kuinka lääke vaikuttaa. Lisäksi voi aiheuttaa huimausta, väsymystä jne.. Normipäivä!

Remo sitten sairaalaan, sinne jäi nukutettavaksi, itse menin taas Karaportin toimistolle päiväksi. Onni on jousta työ! Viiden aikoihin kävin sitten koiran hakemassa pois, lääkäri jo soitteli päivällä että leikkaus oli sujunut ihan ok. Ei ollut saanut poistettua ihan kaikkea kudosta siitä välilevyn kohdalta, mitä siis muodostuu aina tuollaisten yhteydessä. Kuitenkin hyvin oli mennyt.

Kotiutusohjeiksi saatiin 21 pv päästä tikit pois ja sitten saa vähän enemmän liikkua. Eka viikko täydellistä lepoa ja pari seuraavaa semitäydellistä lepoa. Fyssaria ei oikeastaan tarvittaisi, vain jos tulee jotain erityistä. Tosi ylimalkaiset ohjeet itse asiassa saatiin, mutta aktiivisesti otin heti itse yhteyttä Timoon ja tehdään viikkokohtainen kuntoutussuunnitelma. Tämä koko prosessi vie minut perikatoon, nyt ei olisi varaa enää mihinkään fyssareihin, sitä paitsi niitä ei vakuutus maksa paitsi jos ell tekee ne... Just joo! Muutenkin koko operaatio meni jo omasta pussista... ARgh! Rahaahan se on vaan joo ja pääasia että saadaan kaveri kuntoon... Ei paljoo lohduta. Köyhällähän nää tuhannet eurot tietysti tuntuu. Ei paljoo helpota, että ehdittiin just varata ja osin maksaa häämatka.

No oli niin tai näin, leikkaus on nyt suoritettu ja Remo makailee tuolla eteisessä, piipittää ja vinkuu. Taitaa olla vielä krapula ja leikkaussärkyjä. Reipas nuori mieshän se on yleensä, joten eiköhän tästä päästä taas elämän alkuun! Jos vaan jaksaisi ottaa tuon pakkolevon rauhassa, meinaa mielenterveys mennä kun ei voida mitään tehdä.. Tuntuu ihan eläinrääkkäykseltä. Aktivointivinkkejä otetaan vastaan!

tiistai, 12. lokakuu 2010

Magneettikuvissa

No niin varmaan useampi joka fb:ssä on, onkin tämän jo kuullut. Mutta tosiaan eilen magneettikuvissa Espoon eläinsairaalassa oltiin ja ristiselästä löytyi välilevyn pullistuma, ja oikein "kunnollinen" olikin. Ei jäänyt edes tällaiselle amatöörille epäselväksi kuvista, oli pullahtanut oikein urakalla S1 nikamavälistä ja painaa varsinkin vasemmalta puolelta, tämä siis aiheuttaa varsinkin tuon vasemman takajalan kipuilua.

Kraist seik että olin helpottunut saadessani tulokset!! Ihan kamalaa olisi ollut, jos mitään ei olisi löytynyt. Nyt tiedetään kipujen syy ja se voidaan hoitaa. Tämän viikon torstaiksi on varattu leikkausaika klo 9:30, leikkaus tehdään Espoon eläinsairaalassa. Leikkauksen tekee Anne Muhle, sama lääkäri joka teki kuvauksenkin.

Koko päivä oli oikeastaan helvetin kiireinen ja hätäinen, lähdin aamulla ajoissa (2.5h ennen varattua aikaa) ihan vaan jos on kehällä ruuhkaa ja muutenkin. Nii mitä vielä stana. Katsoin etukäteen pari päivää aiemmin reitin summittaisesti googlemapsista, kehä III kohtaan x ja sit kohti puolarmetsää. Tyhmänä menin luottamaan Nokia mapsiin enkä tsekannut reittiä vielä kerran etukäteen. Nii alkohan se perkeleen mapsi sitten käskemään että eiei, kehä ykkösen kautta pitää mennä ja olin ihan varma siinä että kolmosta google ehdotti. Käännyin sitten kolmoselle kuitenkin, mapsi väittää Vihdin tien kohdalla että tästä kohti Helsinkiä, mitvit. Jatkoin sitkeästi kolmosella, mapsi näyttää että perille 24km!! Wtf! Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää ihan urakalla, aikaa oli enää 20 min ja bensamittarikin tyhjänä. voivddu. Tein uukkarit ja Vihdintielle, soitin asemalle että myöhässä oon. Mapsi sitten kierrätti jostain kehä ykkösen ja Länsiväylän kautta, lopulta olin perillä kymmenisen minuuttia myöhässä. Voi jumankeuta että otti päähän!! Argh! Kuka näitä vehkeitä tekee??? Kysyn vaan.

Lääkäri tutki ensin, katsoi liikkeitä ulkona ja vähän puolivahingossa pisti meidät menemään rappujakin. Toimenpidehuoneessa tutkittiin lisää, kipeätä ottaa selvästi sanoi hänkin. Rauhoittavaa piikkiä lihakseen ja magneettiin, eipä muuta. Kuvauksen ajaksi lähdin lounaalle Nokian karaportin ohviisille, tarkoitus oli että voin tehdä työpäivän sieltä jos kestää. No, sanoivatkin että tule takas 1h päästä joten lounaan hotkaisin ja takas Puolarmetsään. ASemalla olikin vastassa agilitykaveri Riina, joka on fyssarina tuolla, en edes tiennyt mutta tosi kiva yllätys. Riina tiesikin jo heti kertoa että on löydös ja voidaan korjata. Kädet vähän tärisi siinä kun kahvikuppia pitelin, huh huh...

Itse lääkäri oli kiireinen, nopeasti esitteli kuvat ja kertoi miten leikataan ja milloin ja vastasi muutamaan kysymykseeni. Kyllä, voimme tulevaisuudessa harrastaa ja kisakoiraksikin vielä saadaan (jos kaikki menee kuten pitää). Ja kyllä, vain hän leikkaa, ei esim tampereelta kukaan. Toipumisajasta ei ehditty jutella eikä kuntoutusmenetelmistä, mutta illemmalla Minnan kanssa sitten tarkemmin käytiin läpi missä ajassa kuntoutuu jne. Lääkärin jälkeen ajelin Rannikon Timolle kahveelle ja Timo olikin jo kaivellut esille potilaskeissin missä selostettiin samanlainen tapaus ja kuinka oli kuntoutunut. Onni on ystävät, kiitos kaikille avusta ja ohjeista jo nyt! Tosiaankin nyt näyttää siltä, että kuntoutus voi olla jopa suhteellisen nopeaa, tämä timon esittelemä potilas oli 3 kk kuntoutunut pk-kisakuntoon ja näin Minnan kolleegakin oli arvellut. Vaatinee tietysti fysiota ja jumppaa ym työtä, mutta mitäs meillä olisi muutakaan kuin aikaa. Itse olen ajan suhteen hieman pessimisti niin ei tule pettymyksiä, katsotaan mitä tuleman pitää. Pääasia nyt että saadaan leikkaus tehtyä ja kivut pois. Remon kohdalla positiivista on se, ettei ole halvaantunut, tällöin parantuminen ottaisi pidemmän aikaa. Tässä lainaus Aistin sivuilta (http://www.aisti.info/fin/fysioterapia/fysioterapia_neurologisille_potilaille.html):

"Harrastus-, käyttö- ja kilpailukoiran huolellinen ja turvallinen opastus takaisin kilpailukentille on tärkeä osa kuntoutusta. Paluu harrastuksiin, metsästykseen tai urheiluun on tapauskohtaisesti mahdollista, aikaisintaan 3 - 6 kuukautta leikkauksesta"

Eilen sitten mietin tulevaa talvea ja mitäs nyt. Sillä ei ole mitään merkitystä, että joudutaan pitämään totaalitaukoa, se on ihan sama, pääasia että tullaan kuntoon ihan missä tahansa aikajaksossa. Eniten vaan harmittaa, että joudutaan varmaan luopumaan valmennusryhmäpaikasta, joka justiinsa olisi alkanut Niina-Liina Linnan ohjauksessa Otsan rypistys Harmitus maksimus... Perseestä! Just nyt, kun ollaan päästy tavoitteisiin joita kohti oikeastaan koko 3 vuotta on tehty töitä. Joo ei nää katso aikaa eikä paikkaa, tiedetään. Harmittaa silti.

Päätin sitten heti melkein samalta istumalta ottaa projektin, nimittäin Heimon! Heimo pääsee kokeilemaan agilityn saloja ja aion treenata sen Eckerön mennessä kisakuntoon eli tammikuun alkuun mennessä! Hah!! Tavoitteet ovat tietysti kieliposkessa-tavoitteita sen kisan osalta, mutta so what! Heimo on hauska, siitä tulee varmasti huippukivaa! Tuuppauduin heti tänään takkujen alkkariryhmään joka alkaa pyörimään maanantaisin ja lisäksi pitää käydä treenaamassa omalla ajalla että ehditään saada johonkin kuntoon kepit ja kontaktit. Ai niin pitääpä Hannaa pyytää opettamaan kosketusalustaa... Vai jos juoksukontaktit vaan. Mistähän kohtaa menisi, mistä se aita olisi matalin?

1286881296_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ai niin sellanen piti vielä lisätä, että mistäs tämmöninen tyrä sitten on voinut tulla? Lääkäri ohimennen sanoi että on tehnyt tuloaan jo pitkään, ei sen kummemmin ollut puhetta mistä erityisesti. Mutta että pitkään! Ihan pahaa tekee... Yhtään en ole mitään erityistä huomannut, on ollut aivan oma itsensä (kuten luonnetestissäkin nähtiin), ei ole epäröinyt hypyissä eikä ontunut eikä mitään... Ja tuollainen pommi ollut muhimassa, herrasiunaa! Pikkuisen luonteikas mies, kun ei eleelläkään ole näyttänyt, ei kato ehi kun on muutakin hommaa. Ihana Remo Pusu Ja edellisenä päivänä kisoissa ja edellisenä viikonloppuna luonnetestissä ja hierottavana... eikä mitään ulospäin! Ristus.