Talvi tuli Tampereellekin lumimyräkän muodossa. Itse tosin säästyin moisen kokemiselta, koska vietimme viikonlopun Rukan pakkasissa. Siellä talvi olikin jo hieman pidemmällä, ei tosin kovin paljoa. Kiirettä on pitänyt opiskelujen ja työn saralla, joten koirien kanssa ei ole tullut tehtyä _mitään_. En ole edes korkannut vielä agilityn hallikautta, vaikka seuramme sai hienon talvitreenipaikan. Ei vaan ole ehtinyt kertaakaan treeneihin... No jos tää kohta tästä hetkeksi helpottaisi. Ainoa mitä tässä nyt olen mietiskellyt, on se pitäisikö Remon tottiksessa sivulle tulo vaihtaa takaakierroksi, eikä niinkuin nyt sivulle suoraan edestä "kiepsahtaen". Ehkä (huom vaan ehkä!) asiaan saattoi vaikuttaa edelliseen postaukseeni liittämäni video Helgestä ja Miasta. Ehkä. On asiassa pohjaakin, Remo on aika iso rohjake niin takaa kierto saattaisi hieman helpottaa esim. täyskäännöksiä, tulisi hommasta ehkä hieman sujuvamman ja siistimmän näköistä. En tiiä, laiskottaa opettaa uusiksi ja toisaalta tekisi mieleni näin tehdä. Jätetään asia hetkeksi hautumaan, ja palataan kevväämmällä.

Yleisön pyynnöstä kuva takapihan omenapuusta jouluvaloineen:


Pitänee ottaa uusi kuva nyt kun on luntakin. Nyt työn touhuun...

Kävin erään ystäväni kanssa tiistaina jatkokeskustelua tästä painostamis- ja tuijottamisaiheesta henkilöryhmässä. Hänen mielestään koiran täytyy sietää moista. No jooooo... Näänkö painostamista tässä mm-kisan tottisosuudesta, josta muuten Mia Skogster & "Helge" (Mcberger jotain) saivat, eivät enempää, kuin 100 pistettä: http://www.youtube.com/watch?v=bpvOoEODDvQ&feature=related (hölöryhmä kohdassa 1:56). Ja edelleenkin olen sitä mieltä vakaasti (ja todellakin aion pysyä mielipiteessäni hamaan hautaan saakka), ettei nuoren ja epävarman koiran tarvitse moista sietää! Siedättää kyllä voi, ja pitääkin, kaikenmaailman idiootteihin tässä maailmassa. Ugh olen puhunut.

Ps. Onnellisen keskiluokkainen parisuhteeni kepon kanssa on noussut uudelle tasolle. Ostatin  nimittäin prismasta jouluvalot, ja tänään ne asennettiin takapihan kitukasvuiseen omenapuun-risuun. Nyt voipi joulukin tulla! ;) Kohta varmaan alan tekemään lanttulaatikkoa ja leipomaan pipareita... Lisäksi meillä oli tänään samanlaiset, onneksi eri väriset, kumisaappaat jalassa. <3

Edit: Mecberger-koiran nimeä tarkennettu ja tässä vielä kuva kumppareista:

Nyt on sitten taas kerran todistettu, että meitä koiraharrastajia on joka junaan ja asemallekin riittää. Näin kaikki alkoi: Lauantaina lähdin kaverini Millan seuraksi treenaamaan oikein oikealle pk-kentälle! Otin molemmat koirat mukaan ja arvelin, että Remolle paikallamakuu toisen suorittaessa liikkeitä olisi oiva harjoite. No, ensin ima pihalle ja pientä seuraamisharjoitusta ja lempparia noutoa piristykseksi. Ei sujunut mikään. Ei niin mikään. Seuraaminen vetelää ja perässä laahaavaa (mulla meni hermo alta aikayksikön ja annoin olla), noudoissa karkaili kapulalle. Karkailuun sain tietty puututtua, mikä olikin tavoitteena. ei ei ei ei ja ei. Ei toiminut, ei mikään.

No kappas kun Milla saapui paikalle ja laittoi uman paikallamakuuseen, oli Rempan vuoro. Otin seuraamista ja seisomista ja ei ei ei ei. Ei onnistunut. Huonoa seuraamista ja... no kaikki oli persiistä. Jaa miksi? Vähän huono alkumotivointi, uman paikallamakuun varmisteluksi ei uskallettu hurjana revitellä lelulla vaan yritin palkata porsaansuikaleilla. Eeeei :D Ihan ok mutta sehän ei riitä. Ja olihan siinä kaikkea jännää, uusi kenttä ja sellasta alkuhäslinkiä.

Siirryttiin viereiselle soraparkkikselle paremman alustan toivossa (kenttä aivan perunapeltoa), ja pistin Remon paikallamakuuseen. Raukkaparka :D Olisi varmaan sujunut paremmin, mutta innostuin neuvomaan millaa seuraamisen liikkeellelähtöjen parantamisessa niin innokkaasti siinä samalla, että voi sanoa ettei remon hermo ihan sellaista pitänyt. Eli oma moka. Otin tietysti onnistuneenkin makuupätkän vielä, mutta siirsin koiran autoon aika pikaisesti etten mokella enempää. Ja keskityin toisten kouluttamiseen kunnolla.

Uman jälkeen otin vielä Remon autosta ja keskityin hommaan huolellisesti. Otettiin niitä seisomisia ja hyvin meni... Parempi motivaatio ja huolellinen keskittyminen itse asiaan = parempi tulostaso. Hyvä seuraamisosio ja kyllä se seisominenkin sieltä tuli sievästi :)

No nyt tähän itse asiaan, jota jo alustin tuolla alussa. Niin siis sitten paikalle tupsahteli bokseri-immeisiä ja ajattelin että kappas, nythän on hyvä tässä vielä ottaa hieman hlöryhmää Remolle. Ensin Milla&Sarviksen kiertoa, olipa kivaa. Sitten siihen kaksi täysin vierasta ihmistä, mies ja nainen. Remo jo vähän puhisi heille kun ilmaantuivat sieltä auton takaa ("ketäs nää vieraat, tänne mun kentälle tulevat").. Sitten hlöryhmään. Mentiin ryhmän keskelle, Remo puhisi ja puhkui varsinkin sille miehelle ja tunsi olonsa epävarmaksi. Siinä rauhoittelin ja mitäs sitten, tää ukko pokkana kertoi että "Se ei tykkää, kun sitä tuijottaa!". Siis anteeksi MITÄ?! Sen verran olin tilanteen tasalla, että sain sanottua napakasti, että ÄLÄ SITTEN TUIJOTA STANA! Johon ukko sitten pätevänä vastasi, että "Kyllä täytyy koiran sietää". No ei todellakaan tarvitse! Haloo! Sanoin suoraan ettei tarvitse, kyseessä on sitä paitsi nuori koira ja me vasta harjoitellaan tätä tilannetta. Voi morjens!! Meinasin räjähtää! Vit*****! :D EI jumankeuta... Henkilöryhmässä ei missään tapauksessa, ei kokeessa eikä harjoituksessa, ole tarkoitus painostaa koiraa katseella ja tuijottelemalla, vaan henkilön on oltava neutraali ja ei saa ottaa kontaktia koiraan. Voi jessus. Vieläkin pistää vihaksi tollanen ääliö. Remorukka :/ Raivoissani häippäisin ringistä ja hetken puhaltelin ja jutskailin remolle niitä näitä ja leikittiin, ja mentiin takaisin. Homma oli ihan ok onneksi koiralle, vielä se ukko kehtasi neuvoa että vaadi sitä kontaktia, kun Remo vilkuili vielä niitä vieraita.

Voi jessus... Tajusin seuraavana päivänä, että olisi itseasiassa pitänyt pyytää vähän leveämpää rinkiä, aika tiiviisti olivat. En vaan tietenkään jotenkin ajatellut, taaskaan... Seuraavassa henkilöryhmässä ei ole painostusta prkl.. ja ukot seisoskelevat kilometrin päässä toisistaan.

Että sellasta. Remolla on ny ollu joku puhkurikausi :D Esitti niin kovaa lenkillä vastaantullelle koiralle, että huh ;) Sitten taasen, kun käytiin viime lauantaina Kingin kuvauskeikkaa ennen poikien lenkillä, niin Laki kerran pisti Remon ruotuun, käveli koira sen jälkeen vaan mun takana loppulenkin eikä uskaltanut ryppyillä tai edes juoksuaskelta ottaa :DD hahaha.

Sitten niitä kuvia. Sunnuntain paskakelissä huonolla laitteilla otettuja äksönkuvia, voiko pahempaa enää olla? Mutta ei kai siinä...
"Hittoko pitää tässä maata paikallaan"

 
Jee kepille sai tulla!:


Pariposeeraus


Lenkkimaastoja:


Hyvin maastoutuvat koirat:

Meidän Enni sai ykköstuloksen hakukisoista! Tarkempi sepustus täältä. Otan tietenkin osan kunniasta itselleni *kröh kröh* monivuotisena treenikaverina ja itseasiassa koko harrastuksen aloittajana ja innoittajana heille. *kröh kröh* Pitää paistatella muiden tuloksissa, kun omia ei ole, hah.

Mukava on tuon Remon kanssa treenata (jos ei ny oo kelleen tullut vielä selville). Ehkä tuollainen urosmainen putkiaivoisuus sopii meikäläiselle, entiiä. Virheet ja onnistumiset näkyy heti, koira peilaa suoraan. Sunnuntaina käväisin kontaktitreeneissä ja tsadam, olipas huonot kontaktit. Mietiskelin miksi ja mitä olen tehnyt väärin, eikä tarvinnut mikään nero olla, että keksin nopsaan että ollaankohan edetty liian nopeasti eikä koiralle taida olla kuitenkaan ihan-ihan-kristallin-kirkkaana se mitä siinä vaaditaan. Elikkäs takaisin perusharjoituksiin, kotona kosketusalustaharjoitusta ja kentällä (kunhan sinne taas joskus ehditään) vaan palasissa. Liian kivaa on mennä koko puomi, koiralla liian kiire, ei kerkii keskittyä kun on niin kivaa ;) Ja liian vähän otettu kontaktin palasella, siis _aivan_ liian vähän. Onneksi on talvi aikaa treenata :)

Myös ne pirulaisen kepit menikin tosi hienosti, kun palasin askeleita taaksepäin: otin kuudella kepillä ja verkolla (ei kokonaan vaan puolikkaalla verkolla joten ei ollut kuja vaan pienempi "tuki"). Tsädäm, olipa taas hauskaa ja ei MITÄÄN ongelmaa. Toki meikäkin käyttäytyy ihan eri tavalla kun on verkot tukena...

Noooo talvella lisää treeniä. Jos koira on terve (lonkista ja tietty muutenkin), eikä mitään suuria mullistuksia tule, niin ajattelin yrittää startata toukokuun puolessa välissä omissa kisoissa. Mutta siihen on vielä piiiiitkä matka, onneksi. Jos vaikka keskittyisi olio-ohjelmointiin nyt... voi jee.

On se kyllä jännää, tämä koiran omistaminen. Varsinkin tässä vaiheessa, kun opittavaa (koiralla, mutta toki ohjaajallakin) on paljon ja koko ajan tulee jotain uutta putkeen. Aika aktiivinen treenikausi tuntuu nyt olevan, olen jaksanut kotonakin puuhastella kaikkea pientä.

Torstaina oltiin agilityreeneissä, eipä siinä sen kummempaa. Puomin kontakteja otin ensimmäistä kertaa koko puomin verran, sekä ylösmenolla että alasmenolla oli kosketusalustat. Ylösmeno ei meinannut luonnistua, vähän liian kiire. Tämä ei sinällään ollut yllätys, vielä niin keskeneräinen juttu. Lisää reeniä! Ja siis onnistumisia toki tuli sitten, mutta joutui alussa vähän muistuttelemaan jne. Muuten otettiin muutama perushyppykuvio, niissä ei sen enempiä raportoitavia.

Lauantaina korkattiin se kauan odotettu hakutreenikausi, jee! Niihaman takamaastoissa oltiin. Remo lämmitteli äänijänteitään ensin parkkipaikalla Riitalle ja rätille, helpostihan se haukku sieltä irtoaa. Nyt pitäisi alkaa kasvattamaan haukun pituutta ja kestoa muutenkin. Maastossa startattiin ensimmäisenä ja otettiin viisi pistoa, josta eka oli näkölähtönä, kaikki muutkin helpohkoja. Keskityttiin ilmaisuihin, eli jokainen maalimies haukutti jonkun verran, syötellen pois keskilinjalle. Viidennellä elikkäs viimeisellä ukkelilla alkoi jo väsy painamaan, mutta haukkuipa kuitenkin vielä pyynnöstä. Tuntui joka pistolle lähetettäessä, että meno vaan yltyy edetessä ja kova on halu etsimään! Ensi kerralla otetaan jotain muuta sitten, lyhyempää motivaatioreeniä ja/tai pitkää sarjaa tai tai tai... Opittavaa riittää vielä! Piiloja, haukun vahvistusta, etsintää, pistoja, haltuunottoa :) you name it. Ima pääsi mukaan tallontahommiin ja oli tyytyväisen oloinen. Hakureenien jälkeen menin vielä suoraan esteratsastusvalmennukseen, mutta se onkin jo ihan toinen juttu...

Sununtaiaamupäivän vietin luonnetestissä, onnittelut vielä kerran Umalle hienoista pisteistä! Tämä siis lyhcol Uma, ei iman sisko uma ;) Illalla teki mieli pikkaisen ottaa tottelevaisuutta lenkin yhteydessä, ajattelin kokeilla seisomisliikettä joka on ollut kotiläksyinä työn alla. En siis kertaakaan ole ottanut "oikeasti" koko virallista liikettä kenttäolosuhteissa. Eipä siinä, hyvin kotona hiottu pohjatyö kantanut vissiin hedelmää (mahtavaa proossaa tää mun teksti hehh hehe!=) ja sujui ongelmitta. Otin kolme toistoa joista kolme onnistumista. Ei hassumpi onnistumisprosentti ;) Ittekin vähän yllätyin, että sujui heti ihan hyvin, en oo ihan varma ollut siitä, onko seisomisen idea mennyt perille asti kotiharjoituksissa... Näköjään! Loppuun eteenmeno pallolle, loppurentoutusliikkeeksi heh.

Eilen sitten vielä illalla kaivoin noutokapulan eteisen kaapista monen viikon (kuukauden?!) tauon jälkeen. No morjens, lepo varmaan tehnyt hyvää vai lukenut sääntökirjaa öisin?? Nostatin noutokapulan ihan edestäni maasta ja ajattelin, että kuhan nostaa niin ok. Eipä mittään, Remo muisti ihan itte että tässähän tämä kapula luovutetaan istuallaan. Itse olin jo hätäilemässä sitä pois suusta, kun toinen vielä tarjoaa istumista. "hups, sehän osasi". Muutaman kerran sitten hiottiin kapulaa ja luovutusta läheltä tuoden ja eteen istuen, hienosti meni. Otin pari kertaa vielä loppuun sivulta kapulalle lähetyksen ja tuonnin + luovutuksen, eli käytännössä koko liikkeen. Hyvinhän se sitten meni, matso todistaa! Mutta eipä hätäilllä... Vielä voisi olla vauhdikkaampi, istua nopeammin, tukevampi ote kapulasta jne "pientä hiomista". Mutta hei, itse kokonaisuus alkaa olla kasassa! nyt vaan yksityiskohtia hiomaan!=)

Nyt töihin. Päätän tämän tähän, morjens.
 Ps. Otin pienen tulevaisuuden tavoitteen, talvitoko Kangasalla 1.3.2009. Aika kaukanahan tuo vielä on, muttei tuo tottelevaisuuskoekausi kovin kiivana käy tällä hetkellä, varsinkin kun en ennen joulua oikein joutaisi Pirkanmaata kauemmas... Katsotaan jos saan Imankin mahdutettua mukaan!

Ja toki BH-kokeeseen keväällä ja ja ja... Agilityyn ja ja ja :D No saas nyt nähdä, pitänee ne lonkat ensin kuvauttaa ja opetella esteetkin kunnolla!