Kuten muutkin koira-aiheiset blogit, myös minä aloitan tämän postauksen valittamalla pakkasista. Kyllä, kunnon talvi on kivaa. Kyllä, on todella kiva että on lunta. Mutta voi hitto että alkaa kyllästyttää! Ei jaksaisi vaan tallailla pitkin jäitä per*e jäässä iltapimeillä. Kaukajärvelle oli näköjään ajettu latukin, JEE, mutta eipä ole tässä männäviikolla paljoa hiihtohommiin ollut asiaa. Sitä paitsi se on tylsää iltapimeällä yksin (no, koirien kanssa). Vali vali!

Torstaina kuitenkin reeneihin, aiheena kontaktit. Edellisellä viikolla harjoiteltiin kisatreeniä ja kontaktit oli ihan persiistä. Ihme homma etten saanut päätä pidettyä kasassa kun oli muka kisatilanne. Roiskittiin vaan jotenkuten. Tällä viikolla sitten otettiin kontaktien tehokuuri, olen tehnyt häivytystreeniä parina aiempana viikkona ennen omia treenejä. Ihan mukavasti jo meni, pl. Aan ylösmeno ja itse ryssimäni puomin ylösmeno ekalla kierroksella. Tätä puomin ylösmenon pysähdystä sitten vahvistettiin useaan otteeseen, ja kyllä se siittä. Nyt murheenkryyninä alkaa olla tuo A-este, aikamoisia roiskaisuja ylösmenossa Remolla. Jotain pitäisi keksiä, mutta en tiedä mitä. Miten kolossaaliskokoisten koirien ylösmenoa voisi parantaa?? Jarin kanssa jotain juonittiinkin, mutta sellaista kaikenkattavaa kikkakolmosta ei ole kukaan (?) minulle kertonut vielä.

Tänään sitten käytiin harjoittelemassa kisakontakteja Lempäälässä SportDogParkin epävirallisissa kisoissa. Remolla 3 starttia ja Imalla kannatuksen vuoksi yksi. Jari oli seuraamassa mukana sivulta, ensi viikon kisoissa en itse pääse viemään Remoa työreissun vuoksi joten ohjaajana tulee toimimaan Salamela. Valitettavan flunssan vuoksi seurasi vain sivusta torstaina ja tänään, mutta lahjattomat treenaa. Ja ehtiihän tässä vielä tulevalla viikolla. Mutta niihin tämänpäiväisiin sitten. Remolla ekassa startissa tein taktisen hyllytyksen, eli sekä keinulla että puomilla palkkasin ylösmenon pysäytyksestä. Oli muuten hyvät myös alasmenot! Toisella radalla (siis sama rata uusiksi) en antanut makkaraa, mutta pysähtyi kyllä ja kehuin ja vapautin, tosi hyvin teki kaikki (pl. A ylösmeno) kontaktit. Harmittava hylsy kyllä tuli kun livahti väärälle esteelle selän takaa alussa huonon ohjauksen takia, mutta so not pienistä. Muuten nollaa loppurata.

Toisen radan aloitti Ima aka Irmeleitsöni. Ihan kannatuksen vuoksi menin, että saa vähän mennä sekin. Imakin on kyllä ilmoitettu ensi viikon kisoihin, mutta en tiedä... Jari salamela ei halua mennä iman kanssa, eikä imakaan kyllä halua mennä salamelan kanssa. Eikä kyllä varmaan kenenkään muun kanssa. Vapaaehtoiset kuitenkin ilmoittautukoon, startti on maksettu ja nimi listassa. Niin, ima teki tosi kivan, kokonaisen, radan, laukkasi koko matkan (!) ja oli muutenkin reipas! Taisi tulla nolla, en ottanut tuomarisihteerin lappua mukaan. Hyvä irmeli! Remon kanssa tässäkin kontaktireeniä, en kyllä antanut nakkia kesken radan mutta tosi hienosti pysähtyi kaikilla ylösmenoilla (pl. A) ja alastuloilla ei ollut mitään epäselvää, otti hyvin ja malttoi odottaa vapautusta. Plussaa myös minulle, että tein oikein. Vitonen tuli siitä prkleen Aan ylösmenosta, prkl. Jotain on tehtävä. Ja pian. Kuitenkin loppupeleissä 2. sija Remolle ja 3. Imalle, tosi hieno palkinto 2. sijasta, Hurttan nahkainen hihna (ks. kuva alla). Lisäksi luita ja imalle nailoninen kokoontaitettava vesikuppi, jolle onkin tarvetta. Iman 3. sija taisi johtua hitaahkosta ajasta, ja 2-luokkalaisena sai vielä tasoitusta eli taisi mennä yliajalle kuitenkin.

Viime viikonloppuna oltiinkin Tahkolla, jossa laskettelu -22 - -17 asteessa oli hirmu kivaa! Tai ainakin ihan ok, vähän varpaita meinasi palella. Ima oli Niinalla ja Remo  isällä ja äidillä hoidossa ja oli käyttäytynyt ihan hyvin. Äiti oli käynyt puolentoistatunnin juoksulenkillä, tätä seuraten kävin keskiviikkona juoksemassa 45 minuuttia Matson ja koirien kanssa. Aivan sulaa hulluutta, chill factory oli varmaan jossain -28:ssä, kun tuuli jonkun verran... Mutta onneksi diplomi-insinöörit ei oo sokerista. Eilen kävinkin pokkaamassa todistuksen ja kättelemässä rehtoria. Ai että on hyvä fiilis!!! Se on vihdoin ohi!

Lauantaina kohti Kalifornian ruosteisia kukkuloita, pitää pitää etänä peukkuja Remon ja Jarin kisamenestykselle ja molempien koirien näyttelymenestykselle 14.2. Hannalle kiitos siitäkin jo etukäteen.

Niin siinä sitten kävi ja tästä teekkarista tuli viime keskiviikkona deeii. Käsittämätöntä kyllä. 8.5 (kahdeksan ja puoli) vuotta siinä meni, että ei ees kauaa. Tuskallisia ja loputtoman tuntuisia vuosia nuo ovat kyllä olleet, että vielä ei tunnu siltä että ihan helppoa ja mukavaahan se oli. Ja elämä ei tietysti sitten mitenkään muuttunut, ihan samanlainen olo oli torstaiaamuna herätessä. Kiitokset tätäkin kautta kaikille kontribuutionsa antaneille (huomatkaa akateeminen sivistyssana) ja varsinkin niille jotka ovat jaksaneet kuunnella valitustani. Historiahan tavallaan tässä toisti itseään, sillä valmistuin lähes samaan aikaan 8 vuotta sitten tradenomiksi, sekin silloin tammikuussa. Ehkä tohtoroituminenkin tapahtuu sitten tammikuussa joskus. Paitsi kysyn vaan, että mikä tohtoroituminen???

Sitten kivempiin aiheisiin. Tiistain treeneissä mentiin mukavaa ripeätä juoksurataa jossa ei ollut kontakteja tahi keppejä, mutta mukavaa takaaleikkausta, valssausta, kauemmalle hypylle heittoa, tvistiä ja/tai saksalaista jaakotusta (wot, kysyn vaan että kuka nää termit on keksinyt? Joku akateemikko?). Tuntui jopa helpolle tehdä agiliityä, saatiin kuviot hyvin kasaan ja puhdasta rataa. Lauantain pikkujoulujen myöhäisillä tunneilla, Glorian jonossa, setvittiin sitten sitä että nyt aletaan juosta lujempaa tahi jotain vaikeutusta näihin Hämäriä muistikuvia.

Mutta nyt sitten katsoin noita Eckerön kisavideoita, niin jo vain tokkiinsa voisi mennä ripeämmin. Tokihan ykkösluokissa vielä varmistellaan, koska hitaammallakin nollalla saa nousunollan, joten mitäpä sitä... Mutta treeneissä aletaan kyllä juosta. Puomilla voisin juosta paaaaaaaaaljon kovempaa sekä samoin myös pujottelulla, nämä todo-listalle taas.

Siinäpä sitten näitä viideoita, ekana harmittava polvilumpio-ohjaus: 

Sitten se nollarata:

Ja loppuun vielä viihdykkeeksi sunnuntain paskarata: 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Mikäpä sen mukavampaa kuin herätyskello 4:40 perjantaiaamuna soimassa. Nokka kohti Turun satamaa ja laivalla Ahvenanmaalle. Toki aina työpäivän voittaa, ei siinä mitään. Perjantaipäivä ja ilta olikin sitten oleskelua ja syömistä Maarianhaminassa ja valmistautumista lauantain kisoihin. KÄytiin tutustumassa paikallisiin historiallisiin monumentteihin:

Lauantaina herätyskello herätti tällä kertaa klo 7, "hyvin" nukutun yön jälkeen. Eli en nukkunut kunnolla ollenkaan, hortoilin vaan pitkin yötä.

Lauantain eka rata agilityrata. Todella hyvä kompakti ja hallittu rata, ei kaaosta eikä häsäystä. Aivan mahtava! But there is always a but. Kepeiltä itse menin vasenta puolta ja oikealle käännöksessä olin myöhässä, tai siis en uskaltanut lähteä kovin edes vedättämään ettei tule keppivirhettä, ja tsädäm tyrkkäsin Remoa oikein huolella polvella kylkeen, että "TUONNE PUTKEEN prkl". Olisi pitänyt taikoa joku vastainen käsi tms siihen, mutta polvi vaan tuli sieltä ihan vahingossa. Rata muuten ihan puhdas. 4-5 väliin valssi, kerrankin onnistunut. Samoin välille 8-9 onnistunut valssi. Muuten mukavaa sujuttelua.

Huom! Kuvan esteet ja niiden suhteet ERITTÄIN suuntaa antavia!

Toinen rata NOLLA jeeeeeeeeeeeeeee!!! Wuhuu!! Hyppäriltä hyvä rata, olin varsin tyytyväinen. En edes kunnolla muista, miten se rata meni joten ei tule piirtämisiä. Mukavaa oli, kun iltakaljalla vielä ihmiset muisti sanoa, että hyvä rata oli. Ja olikin ja viimeinkin saatiin se hiton nolla! Kolmas sija tuli ja viikkarin lahjakortti sekä RC-lahjakortti.

Pakollinen poseerauskuva piti ottaa, koska näitä ei ole saatu vielä yhtään

Lauantai-iltana nukuttikin jo kovin, joten sunnuntain herääminen klo 6 oli pelkkää iloa ja onnea! Rata ei sitten ollut iloa ja onnea, vaan reipas hylky. No, kerrankin reipas katastroofihylky, eikä mikään läheltäpiti-rata.

Pahoittelen taas erittäin väärin suhteutettua ratapiirustusta, mutta idea on yllä. Remo kävi jo kuumana (väsymystä?) ja räkyttää paukutti lähdössä todella rasittavasti. Puomin ylösmeno, ei tapahtumia. Puomin alastulo, ei tapahtumia. Itse olin siis oikealla puolella. Hypyltä nr 4 suoraan putkeen nr 6 ohittaen hypyn nr viisi. Näin tapahtui usealle koirakolle, en ollut huomannut rataantutustumisessa että linja "ulkonee" plus olin ajatelltu että saan puomilla vähän etumatkaa (mikä ei olisi kyllä taannut onnistumista silti). No, se oli sitten siinä. Moni koirakko, myös me jatkossa, erehtyi takaisin puomille putken jälkeen, olisi pitänyt vekata putkelta. Loppu oli aika ok, aan alastulokontakti hyvä, valssi kohdassa 13-14 hitusen myöhässä, onnistuneet kepit kuten suunniteltu, lopussa vielä melkein ohi esteellä 18, olin varmaan liikaa maalia kohti. No, näin tällä kertaa. Ei kuitenkaan turhan nolo hylsy, tulostaso oli luokkaa 17 hylsyä ja 6 tulosta joista yksikään ei ollut nolla. Samaa tasoa olivat minit ja medit, olikohan yhteensä kaksi nollaa. Eli aika hankala ykkösten rata!

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut matka. Ei yhtään katkennutta akillesjännettä (kuten vuosi sitten) ja Remo ja Tykki tuli hyvin juttuun. Kerran oli vähän tullut sanomista kun eivät mahtuneet hotellihuoneessa eteiseen yhtä aikaa... Muutoin pidettiin huoneiden eri puolilla ja toki omissa häkeissään. Kuitenkin lenkeillä ja varsinkin vapaana mennä hunttasivat kylki kyljessä yhdessä Ihania! Remon kanssa oli jo helpompi matkustaa, hotellissa rauhoittui jo paremmin (eka yö taas hitusen levoton) ja hälinähallissa makasi häkissään ihan rauhassa. Tosin vähän näkyi sunnuntain radalla "aivotnarikkaan"-menoa jo, mutta kyl tää tästä!

Hyvä viikko, keskiviikkona tokon alo1, lauantaina hyppärinolla ja tulevana keskiviikkona diplomi-insinööriytyminen! Suunta voi olla enää alaspäin!

Uudet vuodet ja anoppilakäynnit lusittu! Noei, Parikkalassa oli jälleen mukavaa ja rentouttavaa ja koirat sai ulkoilla sydämensä kyllyydestä vaikkakin pakkasta oli sen 25 ja yli melkein koko ajan. Uuden vuoden paukkeet eivät häirinneet, tosin aika hiljaista siellä olikin. Remo puolen yön poksahteluissa vähän levottomasti haukahteli, taisi jotenkin kuvitella, että joku on pyrkimässä taloon sisälle. Nimittäin kun lähdettiin sitten 00:30 jo ulkoilemaan (juu, hiljaista oli siellä pelloilla ja hihnassa toki mentiin), niin ei kyllä välittänyt kyliltä kuuluvista paukutteluäänistä tuon taivaallista. Nääs oli niin paljon jännempiäkin juttuja! Eli viihtyy siellä pelloilla hössöttäen jänisten jälkiä, eipä ehdi ressaamaan. Ima ei sisällä kuullut mitään mistään, mutta ulkoillessa kovempia paukkuja vähän hermostuneena kuulosteli. Summa summarum: ei siis mitään erityistä onneksi. Ilo on paukkuarattomat koirat!

Eilen sitten nämä lähtee Pieksämäelle asti tottelevaisuuskokeisiin, täysin hullua. Pakkasta -20 ja enemmän ja 3 tunnin ajomatka. Onneksi tuli sentään tulosta niin ei harmita niin paljon Ja mukava tietysti nähdä noita kasvattajia ja muita tuttavia. Remo teki oikein mukavan suorituksen ja saatiin 175 pistettä alokasluokassa. Nyt sitten mietin että jaksaisiko hakea sen TK1:sen vai menisikö avoimeen. Vai lopettaisi tähän. Ei nuo tottelevaisuudet oikein ole minua varten, ihan tyhmää hommaa, vaikkakin arvostan toki niitä jotka siitä tykkää ja sitä jaksaa treenata... No sen verran päätän, ettei kyllä Pirkanmaan ulkopuolelle enää lähdetä tokon takia, ellei nyt joku Varkausreissu siihen tule kaupanpäälliseksi.

Tässäpä nämä yksittäisliikkeet, tuomari ei kommentoinut liikkeistä mitään joten nämä on omia arvailuja. Johtuneiko pakkasesta vai onko normaalia tuomarin käytäntöä, en tiedä tuota.

• Luoksepäästävyys: 10. Istua tapitti vaikka aiemmin juoksu(tm) tarkastuksessa ei olisi halunnut antaa kassejaan kokeiltavaksi millään
• Paikallamakuu: 10. Jee! Tuomari sanoi pienestä haistelusta, mutta antoi kuitenkin kympin. Remo ryhdikkäästi tuijotti minua kuitenin 90% ajasta.
• Hihnassa seuraaminen: 9. Alussa vähän höpöilyä ja lopun täyskäännöksen jälkeen hyppäsi puolen metrin päähän. Muuten oikein hyvät perusasennot ja seuraaminen hyvää.
• Seuraaminen vapaana: 10!!! Siis kymppi! I'm so proud! Videolta katsoinkin pariin otteeseen, seuraamispaikka pysyi todella hyvänä koko ajan ja kontakti erinomainen, pysähtymisissä suorat perusasennot ja käännökset teräviä. WAU!
  
• Maahanmeno: 8. Muuten oikein hyvä, mutta piti kaksi kertaa käskeä ylös. Kontakti valmistelevassa osuudessa parani vaan koko ajan.
• Luoksetulo: 8. Tästä olen kyllä vähän eri mieltä tuomarin kanssa. Tuli suoraan eteen (liian lähelle sitten?) ja sivulle tulossa hyppäsi mua vasten vähän, mutta meni suoraan sivulle kuitenkin. Ymmärrän toki, että lähtee vähän tuosta vastenhypähtämisestä muttaettä kaksi pistettä?? En allekirjoita. Tämä tässä tokossa justiinsa minun mielestäni mättää. Tuomarin subjektiivinen arvostelulaji!
• Seisominen: 9. Tai saattoi olla kymppikin, lappu on kotona. Tässä ei mielestäni ollut nokan koputtamista, ja jos olikin ysi niin en tiedä mistä on tiputtanut pisteen.
• Hyppy: 5. No tämä meni sitten ihan reisille vaikka edellisenä iltana hallilla kertailtiin. Ekalla käskyllä vähän katsoi sitä estettä ja liikahti kohti mutta palasi sivulle. Toisella käskyllä hyppäsi, mutta seisomiskäskystä huolimatta peruutteli ja piti kalastella koiraa, että pääsen sivulle Kuitenkin hyvin perusasentoon käskystä jne. kunhan ensin olin päässyt siihen sivulle hehe. Vitonen kuitenkin vaikka "vähän" oli häsäystä.
• Kokonaisvaikutelma: 9. Tässä se tuomari sitten sanoi jotain, mutta sekin lause on unohtunut. Jotain "kokonaisvaltaisesti oikein hyvää yhteistyötä". En siis kuunnellut enää kun olin vaan iloinen, kun meni niin hyvin ja että se oli ohi. Olisi tietysti pitänyt muistaa kuunnella edes tässä.

Että sellasta! Otsikko viittaa sitten maanantaina jäällä sattuneeseen välikohtaukseen. Remon mielestä meitä kohti jäällä kävelevä mies oli epäillyttävä ja komennosta huolimatta karkasi pelottelemaan tyyppiä. Kulkija ei välittänyt kyllä, seisahtui vaan kun Remo tuli kohti haukkuen. No, minä välitin ja kun koira tuli luokse niin alkoi sellaiset tupenrapinat ja kurinpalautukset, että vielä seuraavanakin päivänä Remo liiskautui lattiaan, kun vähän ärähdin iltapäivällä jostain hössöttämisestä. Prkl.

Tiistaina kävin jälleen paikkaamassa poissaolijoita, tällä kertaa Jariksi Jarin paikalle ja Remo Lakiksi Lakin paikalle. Minna oli ystävällisesti suunnitellut pienen twisti-pakkovalssi-jaakotus-takaaleikkaus-treenin, toisin sanoen tekniikkaa hiottiin tavalla jos toisellakin. Omaksi yllätyksekseni meni tosi hyvin, tai siis huomattavan hyvin vrs. siihen ettei olla näiden tekniikkojen kanssa kovin sinut vielä. Remo hyppää niin hyvin ja huolellisesti joten rimat pysyy ylhäällä ja lisäksi tulee kaikkiin, myöhässäkin oleviin, ohjauksiin kiltisti aina mukaan. Ei siis tee omia johtopäätöksiä jos olen myöhässä, vaan odottelee käskyjä Myös oma pääni pysyi suht kasassa, sain twistin toimimaan heti. Mitä nyt parissa (hah) kohdassa olin tosiaan myöhässä ja unohtanut missä piti olla milloinkin ja mihin merkata. ja mihin suuntaan sitä valssia viedä ja voivoi. Mutta hyvä siit tuli kuitenkin.

Kohtaan 1-2 pakkovalssi, vastaanotto siis putken päässä. Neloseste se paljon puhuttu twisti, eli heitän koiran takaakiertoon ja kierrän käsi sotilaallisesti ojossa selkä kohti putkea koiran edellä. sitten vaan sopivassa kohti kiepautus kohti vitospäätä. Kutosesteellä taas, olikohan se nyt taas twisti?? eli merkkaan koiralle esteen juuren, heitän hypylle taakse ja jaakotuksella sitten kohti seiskaa. jopas on kryptistä tää agility nykyään... Mutta siis myöhässä olin, mutta remo taas teki kiltisti ja puhtaana säilyi. Sitten vaan sujuttelua 8-9-10-11 ja esteelle 12 tein niiston kaltaisen vedon, joka ei ehkä parasta aa-ryhmää ollut. Uusintakerralla teinkin ennakoivaa valssia joka käänti paremmin. Puomin päässä oli alusta, mutta juoksipa siitäkin yli. Uusinta puomille ja parempi kontakti. Yksinkertainen mutta niin viisas Remo ei vaan tajua, jos ei ole alustoja, että mitäs sitten tehdäänkään, tämä todistettiin uusintakerralla kun en laittanut kosketusalustaa. Eli pyyhkeitä jälleen minulle, pitäisi tehdä kontaktitreeni jossa häivytän alustan, simppeli ja yksioikoinen Remo-rukka ei tee, jos ei ole opetettu eli tässäkin pätee sama kuin tuolla ylläkirjoitettu, jos ei neuvota niin ei ole myöskään oma-aloitteisia ratkaisuja. Tästä backlogiin nyt tärkeä, ykkösprioriteetin taski (insinöörikieltä vähän sekaan niin ei käy tylsäksi agilitypuheeksi, Jasmo tykkää).

Puomilta sitten hyppy ja lähetys putkelle, vein melko lähelle mutta uusintakerroilla heitin jo huomattavasti kauempaa, vastaanotto esteellä 16 ja valssilla käännös 17:lle. Kuten aina, valssini ei ihan mene nappiin, uusinnassa hiottiin tätäkin. Sitten pieni odottelu, Remo edelle esteelle 18 ja takaaleikkaus, käännös kohti 19:ta. Uudella kierroksella valssasin 17:sta edessä ja vielä käänsin valssilla 18-19-välissä kohti oikeaa putken päätä, tämä ohjaus oli ehkä varmempi ja kisoissa ehken luottaisin enemmän tähän. Ainakin viime epiksissä ennen joulua tuntui olevan enempi kierroksia kuin treeneissä, eikä ihan niin kiltisti odotellutkaan minua... Hyvä hyvä! Sitten loppusuorat, esteelle nr. 20 taas twisti (??) + jaakotus, putkelle nr. 22 en tajunnut juosta kovempaa joten lähetin sisään ja tietysti ulostullessa kääntyi väärään suuntaan koska olin toki jo esteen nr 23 puolella. Uusintakerralla ehdin putkensuulle yhtä matkaa siten, että Remo tajusi puolenvaihtoni ja kääntyi ulostullessa oikeaan päin. Jaa niin ekalla kierroksella taisi vika rima tippua, kun heitin jo rätin, tätä ja puomin kontaktien uusimista lukuunottamatta oli kuitenkin nolla. Ei ehkä sujuvin, mutta sitä kohti mennään vähin erin.

Mukavat treenit oli, Remo on huippu! Ehkä me pärjätään jo isompien joukossa :) Vielä kun pääsisi kisoissakin sinne ylempiin... No, mukavahan niitä ykkösen ratoja on juosta, eipä tarvii vääntääkääntää.

Treenien jälkeen otettiin Hannan kanssa erä tottelevaisuutta, koetta katsoen. Remo otti vähän kaikkea alokasluokan liikettä pl. paikallamakuu. Hyppy oli taas vähän unohtunut, yli-käsky ei tuottanut reaktioita. Hinkattiin sen verta sitä muistiin, että toivotaan nyt tämän riittävän kokeeseen asti. Ennakoi seisomisen istumiskäskyä, ja maasta istumaannousussa piti kahdesti käskeä. Mutta pikkuvikoja, näitähän ehtii hyvin hioa kotona vielä naksuttimella, mitä sitten eilen teinkin alennusmyynti-helvetissä kiertelyn jälkeen illalla. Hah mutta löysinpä kengät!

Nyt Parikkalan perukoille raketteja pakoon, paitsi että huhut (=fb) kertoo anoppilan naapurin isännän ostaneen 40 rakettia, joka tietysti on kuulemma ainutkertaista eikä koskaan ennen ole tapahtunut. Tietysti juuri silloin kun me ollaan koirien kanssa käymässä, miksei viime vuonna??!! No, onneksi Ima ei välitä ja Remon kanssa katsotaan sitten tilanteen mukaan, tuskin paukuttelua kuitenkaan kauaa kestää vrs. Annalan vuorokauden kestävä sota. Tähän mennessä ei ole ollut reaktioita, kun paukkuja on kuulunut kuluneella viikolla silloin tällöin. Paukutonta ja pelotonta uutta vuotta kaikille!