Oli niin kivat tottistreenit tänään, että pakko päivittää itselleen muistiin! Käväisin lähikoulun jalkapallokentällä ja saatiin treeniseuraksi naapurissa asuva Marru + auspai Miksu. Kiitos treeniseurasta heille!

Pojat saateltiin ensin paikallamakuuseen, ja Remo esitti parhaan makuunsa ehkä ikinä ollen superrrryhdikäs ja valpas. Yleensähän meinaa vilkuilla sivuille ja taakseen jonkin verran. Otin makuuta myös selkä koiraan päin, jolloin nousi kerran istumaan. Kieltäessäni meni pasmat sekaisin ja hypähti seisomaan jne. Otin kuitenkin rauhallisesti uudestaan ja tällä kertaa välillä käännyin kehumaan hyvää makuuta ja vapautin koiran ennenkuin vahinkoa pääsi uudestaan syntymään. Oikein hyvä! Ei häiriintynyt viereisestä vieraasta uroksesta, vaikka Miksu välillä vähän levottomasti piippasi vieressä.

Lisäksi otin seuraamista jonkin verran, oli ok. Sitten liikkeestä istuminen, palkka heti istumisesta. Ekalla yrityksellä hyvä, toisella jäi seisomaan ja kolmannella jälleen hyvin. Lopussa maahanmeno liikkeestä sekä luoksetulo. Ensimmäinen luoksetulo oli hidas (maahan meni kyllä ihan hyvin, voisi olla nopeampi), otin uudestaan innostamalla rätillä täyteen vauhtiin.

Mutta paras osuus oli Ima eli Irmeli! ima on nyt päässyt jonkun verran treenaamaan tottista, ihan vain siksi että halusin tehdä eläinkokeita. Mietin yksi päivä noutokapulaharjoituksia tehdessäni, miksi nouto on Iman lempiliike... Ja tulin heti siihen tulokseen, että tein noudon todella pienistä ja helpoista palasista naksuttimella, palkaten runsaasti joka osassa. Eli eikun toimiin, naksuttelua pelkästä kontaktista naks naks naks naks, palkka palkka palkka palkka. Ja tätä ollaan nyt jatkettu, jopa seuruuttaen muutamia askelia. Kummasti on parantunut motivaatio. Tein nyt lyhyitä pätkiä kontaktia, seuraamista, edestä sivulle tuloa, luoksetuloa (metrin päästä), seisomista, myös yhden kaukokäskyn maasta istumaan. Kaikki oikein iloisesti! Hyvä Ima!

Lopuksi vielä naksuttimella hiottiin Remon maahanmenoa nopeammaksi.

Eilen agilitytreeneissä Remo oli oikein oiva, mentiin rataa ja oli hankalia kohtia ja kaikennäköistä säätöä. Kivointa oli todella onnistuneet alasmenokontaktit, perjantainen täsmätreeni oli auttanut!

Voi että mie tykkään! Voisi aina olla auringonpaistetta ja lämmintä :) So what, ettei voi oikeen järkevästi treenata ja niin edelleen... Tämä viikko ollaankin lepäilty raskaan juhannuksen päätteeksi, lähinnä uiskenneltu vaan. Itse en ole vielä talviturkkia heittänyt, ehkäpä tässä joku päivä kun tarpeeksi on porottanut. Läheinen Kaukajärvi lienee tarpeeksi lämmin pian.

Ei olisi muuta kuin kuvia juhannukselta. Kaikki kuvat (c) Jari Salmela. Kisoista on jopa yksi video, mutta se löytyy työkoneelta. Ehkä ensi viikolla. Eipä siinä ole kyllä mitään katsomistakaan... Agirodussa sitten uudet yritykset, tosin virallisia ratoja ei tainnut olla kuin yksi lauantaina. Veikkaan, että saadaan tosi hienot nollaradat kaikista epävirallisista starteista Murphy, murphy, voe voe... Agirodun jälkeinen elämä onkin lomaa. En ole ilmoittanut ketään mihinkään. Elokuussa sitten taas!

"Ei she khieli vhaan pyshy shishällä lääääh"

Kesällä ei ole palkalle taskuja, joten mielikuvistus kunniaan. Pallo mahassa.

On se komee!!! <3

Ima pääsi hyppelehtimään!

Hän on niin kaunis!!! <3 On minulla kyllä komeat ja kauniit koirat Ekstraterveiset kasvattajille!

No niin on sekin kesän kohokohta takana päin. Meillä oli todella agilitypainotteinen juhannus! Perjantaina kisoissa Piikkiössä, illaksi Punkalaitumelle Hiidenhelmen majatalolle, missä oli muita koiraihmisiä jo juhlistamassa "kaunista" keskikesää.

Perjantain kisat olivat siis Piikkiössä mahtavalla Tuorlan alueella. Aamulla kuudelta lähdettiin Leppälän kanssa ajelemaan ja satoi jo niin maan perusteellisesti. Remolla kisat alkoivat (likomärällä nurmipohjaisella) agilityradalla. Agirata oli suht kiva profiililtaan, ei mitään syheröä vaan ihan perus ykkösten rata. Alussa helppo kaksi hyppyä + keinu -suora. Ja mitä tekee Remo? Arastelee nurmipohjaa ja ekan hypyn jälkeen hipsii tokan hypyn ohi ennenkuin ehdin mitään tehdä. Veetutti kyllä, loppurata puhtaasti. Jukka ripitti minua radan jälkeen siitä, etten käynyt ottamassa lämmittelyesteitä... Veetutti se, että olin tyhmä enkä käynyt. Eli ei vieläkään nollaa ja taas läheltä piti. Tämän radan PITI nauhoittua Ixukselle, mutta Jukka ei jostain syystä osannut painaa nappulaa tarpeeksi alas ja se siitä. Harmi, olisin halunnut nähdä mitä siinä alussa oikein tapahtui.

Toinen rata oli megahelppo hyppäri. Ja mitäs tässä sitten tapahtui??!! No witalis, putken takana oli mielenkiintoinen ratahenkilö, jota piti käydä morjestamassa. Woi Kettu!! Kymppi sitten lopputuloksena, kun lopussa en enää ohjannut ihan tarkasti. Video löytyy, kunhan ulostetaan se Jukan Lumixista.

Illan kolmosluokkia odotellessa olikin hyvä hetki lounastaa ja aloitella juhannusta.

Kuvassa siis herra Sandels, Jukka Leppälä ja HK eli Morjens Kiti eli Hello Kitty.

Illaksi sateiseen hiidenhelmeen, jossa odottin useita takkulaisia ja muutama eteläsuomesta uskaltautunut agilitaaja. Loppuviikonlopun ohjelma oli seuraavanlainen: agilityä, agilityä, syömistä, juomista, juomista, syömistä, linnunsilmänorsupalloa, agilityä. Joku taisi oikein tokoillakin, minä en. Molemmat koirat käyttäytyivät oikein oivasti, Imakin pääsi "kisailemaan", molempina aamuina oli rahapanoksella aamukisat. Lauantaina tössin itse totaalisesti (mental note to myself: ei krapulassa kisaamaan tai treenaamaan!), sunnuntain aamukisassa tehtiin Remon kanssa nolla ja tultiin kolmanneksi. Harmi, kahden euron panoksella olisi voitosta saatu ihan iso raha! ;)

Torstailta vielä hauska kuva, kun pienten hakutreenien päätteeksi lähistöltä löytyi ihan melkein oikea luonnonrauniorata.

Perjantaina käytiin PKY:n kentällä viimeistelemässä Hannan ja Ennin hyppyä ennen heidän lauantaisia kisojaan. Harmittavasti viimeinen ukko jäi metsään, joten niin kovasti jännätty tottiksen hyppyosuus jäi sitten suorittamatta :( Enivei, Remokin pääsi tietenkin hommiin, pitkästä aikaa!

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tein kaikkea sellaista, mitä ei tuossa lähikoulun kentällä yksikseen tule tehtyä. Hannan kaverilla oli mukanaan starttipistooli, joten päästiin aluksi ampumaan. Koirat olivat jo autossa odotellessaan kuulleet pari edellisille ammuttua laukausta, eikä ainakaan se tuntunut Remoa haittaavan, vaan kentälle päästyään oli kova meiniki päällä. Heidi ampui yhden laukauksen mökin takaa meidän ollessa ISON kentän toisessa päässä, revittelin rätillä. Remo ei reagoinut lainkaan, hitusen korvaa heilautti ja jatkoi rätin repimistä. Hyvä! Ensi kerralla ehkä lähempää.

Tämän jälkeen otin seuraamista sekä maahanmenoa ja luokse tuloa, ei ongelmaa. Seuraaminen voisi ehkä olla parempaa loppuvaiheessa treenejä, alussa on todella intensiivistä, mutta loppua kohti hieman valahtaa. Tähänhän tietty auttaa se perusjuttu, eli hyviä ja lyhyitä harjoituksia. Eikä ole ollutkaan liian pitkiä, muttamutta... Lisää vaan!

Sitten tehtiin THÖ JUTTUA eli hyppyytin pk-hypyn yli!! Tää oli niiin jännää!! en tiiä ketähän jännitti enemmän, mua vai... No Remoa ei ainakaan. Yleisöä? Remo oli mulla 10m liinassa, ensin näytin sille hyppyä ihan normisti, taputtelin päälle ja kerroin, että tästä pitäisi sitten hypätä yli. Joo-o, ei ne puhetta ymmärrä, mutta minä aina kerron mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, varsinkin jos kyseessä on joku ihan uusi juttu Tyyliin "nyt pitäisi sitten etsiä ne ukot tuolta / esine löytää / hyppy hypätä"... Freak. Nojoo itse asiaan, otettiin vauhtia (avustajat seisoivat esteen sivuilla) ja kohti hyppyä. Töks, Remolla rimakauhu, liian korkea. No eipä siinä, kovempi vauhti ja kova kannustus päälle, ja mitäs, yli hypättiin. Ai niin olin toki heittänyt pallon esteen yli ja Remo tiesi sen olevan esteen takana. Meikä tuuletti, en tiiä miksi se metrinen hyppy tuntuu niin vaikealta... Mentiin vielä kerran molemmista suunnista, nyt Remoa ei enää epäillyttänyt vaan hyppäsi hyvin ja ilmavasti yli. Hyvä hyvä hyvä!! Remo on paras!

Lopuksi otin vielä noutokapulan pitoa edessä istuen. Remo alkoi esittää väsymisen oireita, itse asiassa oli kuin isommankin työn tehnyt, kaikkensa antaneena huh huh Eli päätettiin treenit väsyneinä, mutta onnellisina.

Meinasin ihan unohtaa, että otettiin vielä esineitä! herregyyd! Eli koirat sai hetken levätä autossa, kun Enni haki kolme kivaa esinettä lähimetsässä. Sitten Remon vuoro. Vähän mietin miten tätä lähteä taas tekemään pitkästä aikaa, päätettiin Hannan kanssa tehdä helppo ja lyhyt harjoitus sitten. Eli Hanna kävi viemässä tossun metsään Remon nähden, päästin hakemaan ja todella hyvällä draivilla etsi ja löyti ja toi :) no, se tuominen oli vähän... Juoksi tossu suussaan ohi jee jee, mutta muutaman käskyn jälkeen kyllä luovutti minulle. "vähän" vielä hiomista tässä. Ei kuitenkaan paha, taisi tykätä.

Lopuksi vielä metsälenkki hundkarusellenin kanssa, harmi kun ei ehtinyt kuvia ottaa. Mukana olivat Ima, Remo, Enni, Heimo ja Tykki. Kiva juttu, kun pojat tulee hyvin toimeen. Tai siis kaikki keskenään hyvin toimeen. Mutta Tykki eikä Remo kumpikaan oikein välitä tapella, jos ei syytä ole, ne on joviaaleja tyyppejä.

Pakolliset kuvat kuitenkin edes jostain.

Uimassa läheisellä Kaukajärvellä.

Ima piiloutui saniaisen taakse:

Ja sitten koti, vuoden jälkeen on aika hankkia matto lattialle. Vai onko??

Maanantaina käytiin ihan perusreeneissä kentällä. Oli tosi mukavat reenit! Tehtiin kaikennäköisiä pikkujuttuja, ei mitään radanpätkää vaan ihan perussettiä. Tosi hyvä!

Ensin pujottelujen harjoittelua siten, että putki on ihan lähellä keppien päässä. Putkea päin pujotellessa Remo teki ensin ihan oikein koko kepit eikä sukeltanut putkeenkaan. Sitten tuli häröä, eli tajusi homman nimen, putken + palkan edessä eikä enää meinannut uusintakerroilla malttaa pujotella loppuun asti. No, olisi pitänyt vaan heti helpottaa apurimoilla, mutta ei vaan tajunnut... No, saatiin kuitenkin lopulta onnistumaan. Toisella kierroksella tehtiin putkesta poispäin, joka oli helpompi. Remoa ei niin nuo putket häiritse etteikö voisi muutakin tehdä. Uusintakerralla ei taaskaan malttanut pujotella loppuun asti (palkka edessä Sannalla), mutta vahingosta viisastuneena pistin apurit heti ja helpotin hieman. Tehtiin myös putkelle päin vielä apurien kanssa, hyvin.

Toisena harjoituksena tehtiin puomin ylösmenoa kierron kautta. Tää oli meille heti jo liian vaikea, enkä lähtenyt hommaan mukaan :) Siis vaikea siksi, että meillä on sen pelkän puominkin ylösmenon kanssa vielä niiiiin paljon tekemistä, enkä halunnut sotkea siihen mitään kulmia. Otettiin kuitenkin pelkkää tolpan kiertoa (hyvin, itse asiassa paremmin kuin osasin odottaa... Mistä Remo on opetellut nuo kiertokäskyt? Ei ainakaan multa :D No joo joskus ollaan vähän yritetty... Vähän. Sitten otin puomia ja kontakteja ihan todella pienillä kulmilla, en edes yrittänyt häslätä sitä liikaa. Alastulot ok, mutta ylösmeno, se ei vaan ole vielä kuosissa. Pitää ottaa askeleet taaksepäin ja venkslata pelkällä kontaktin kappaleella. Liikaa liikkuvia osia liian nopeaan??

Kolmantena harkkana otettiin jaakotuksia ja mikäsenytoli joku tvisteri tms. Mie en näistä termeistä oikein tiedä. Joka tapauksessa, molemmat ohjauskuviot meni hyvin. Itse en mikään jaakkofani ole, mutta pakko myöntää, että Remo kääntyi kumman nopsaan. Ehkä joskus uskaltaa vaikka kisoissa, tiiä näistä. Tvisteri (vaimikäsenytoli joku käännöskuvio) oli mulle vaikea, Remo osasi ihan hyvin.

Loppuun vielä megahelppo hyppyy-putkee-keppei -luukutus loppurentoutukseksi, kivaa oli.

Meidän piti tänään lähteä Ylöjärvelle epävirallisiin harjoittelemaan keinua ja kontakteja, mutta kaverit tuli yllätyskäynnille Haapavedeltä. Joskus toiste siis! Vähän jännittää juhannuksen Turun kisojen keinu, mutta ehkä se sit menee... Ei tiiä. Täytyy katsoa, jos tässä ehtisi vielä johonkin vieraille esteille nopsaan. Mutta mihin??

Loppuun vielä sunnuntaikevennys, Keskisen kyläkaupan julkisivu. Käytiin lauantaina häissä pohjanmaalla ja sunnuntaina takaisin ajellessa sukuloimassa ja tietenkin Keskisellä! On se vaan jännä paikka, huh uh... Sunnuntaina olisi ollut Miljoonakoira ja ykkösryhmäkin vielä, mutta ei jaksanut maksaa 5 euroa sisäänpääsyksi ihan vaan, että olisi nähnyt koiria näyttelyssä... Ei todellakaan.